24.9.2009 Lontoo

Lähdin Glasgow’ta kohti tiistaiaamuna bussilla. Tulin keskustaan bussiasemalle ja menin ensimmäisenä turisti-infoon ja ostin kartan ja kysyin millä bussilla pääsen kadulle jossa hotelli oli. Sain hyvät ohjeet ja ostin päivälipun bussiin niin sain ajella ympäriinsä koko päivän ilman sohlausta kolikoiden kanssa. Hotelli oli ihan hyvätasoinen ollakseen hitusen syrjemmässä keskustasta ja kohtuuhintainenkin vielä. Lähdin heti tavaroiden huoneeseen heittämisen jälkeen bussilla takaisin keskustaan ja kävelin siellä koko päivän rampaten monikerroksisissa ostoskeskuksissa ja vähän pienemmissä paikoissa. En kuitenkaan ostanut kuin hupparin ja pari kirjaa. Joka tapauksessa mukava päivä. Illalla juttelin Skypen kautta Vilman kanssa ja katselin televisiota plus otin vaahtokylvyn.

Keskiviikkona kiertelin vielä hetkisen keskustassa ennen kuin lähdin lentokentälle Arjaa ja isseetä vastaan. Samaisella bussilla mentiin sitten takaisin juna-asemalle ja sieltä junalla Perthiin ja bussilla Crieffiin. Kun oltiin saatu tavarat hotellihuoneeseen niin varattiin illalliselle pöytä jossa sitten syötiin myöhemmin. Seuraavana päivänä kierrettiin hotelli ympäri sekä käveltiin Crieffin keskuskatu läpi. Mentiin syömään lounasta Murraypark hotelliin joka on Crieff Hydron sisarhotelli. Käytiin jälleen “mun” ravintolassa syömässä illalinen.
Perjantaina lähdettiin sitten kohti Lontoota. Otettiin bussi Perthistä Glasgow’hun ja sieltä sitten lentäen Lontooseen. Juna meni suht lähelle hotellia ja suunnistaminen ei tuottanut ongelmia. Kun oltiin saatu tavarat huoneeseen ja vähän tuumailtu niin lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Käveltiin aika pitkästi suoraan ja italialaiseen sitten päädyttiin.  Lauantaina aamiaisen jälkeen (joka oli ahtaassa tilassa eikä erityisen runsas) lähdettiin kiertämään Lontoota jalkaisin. Aloitettiin Kensingtonin puistosta ja palatsista. Sieltä jatkettiin Hyde Parkin läpi ja käytiin Hard Rock cafen shopissa, josta ostettiin lippis ja t-paita. Matka jatkui sitten Buckingham Palaceen jossa oli ihmisiä ihan riittävä määrä. Valokuvien oton jälkeen jatkettiin kulkua ja tultiin aukiolle jolla pidetään hevosparaateja ja siitä mentiin sitten Big Benin ohi ja Thamesin yli. Siellä oli London Eye -maailmanpyörä johon oli aikomus mennä, mutta jono oli muutaman valovuoden pituinen joten jätettiin tällä kertaa väliin.Käveltiin seuraavalle sillalle ja mentiin yli. Jatkettiin Covent Gardenin kaupunginosaan jossa oli iso markkina-alue ja paljon katutaiteilijoita. Mentiin syömäänkin sitten.Lähdettiin kävelemään jälleen pitkää katua pitkin ja kun alkoi riittää niin mentiin jälleen sillalle ja yli. Viimeiseksi kohteeksi tuli sitten Tower bridge joka oli hyvän kävelymatkan päässä. Osan matkaa pääsi kulkemaan Thamesin rantaa pitkin, mutta osa piti mutkitella rakennustöiden takia. Opasteet tosin toimi tällä kertaa. Kun oltiin päästy Tower Bridgelle ja ylitetty se niin etsittiin metroasema joka oli hieman piilossa ja hypättiin metroon ja ajettiin Bayswaterin asemalle josta hotellille ei ollut pitkä matka. Siellä oli myös paljon ravintoloita joita ei harmi kyllä edellisiltana oltu löydetty. Palattiin sinne illalla ja syötiin pihvipaikassa hyvänkokoiset ateriat.

Sunnuntaina käytiin muualla kuin hotellissa syömässä oikea English breakfast pekoneineen ja munineen. Istuskeltiin sitten Kensingtonin puistossa ja käytiin vielä oluilla läheisessä Swan-baarissa. Paddingtonin juna-asema meni vähän etsimiseksi kun käveltiin kiviaidan väärää puolta epähuomiossa. Istuskeltiin sitten Heaththrow’lla ennen kuin erottiin eri terminaaleihin. Kun pääsin takaisin Glasgowhin asti ja istahdin bussiin joka vei takaisin keskustaan niin aloin katsella aikatauluja juniin ja busseihin ja ymmärsin, että sunnuntaisin on tosiaan karsitut linjat ja aikataulut. Viimeiseen junaan ehdin ja se onneksi lähti niin ajoissa, että ehdin vielä viimeiseen bussiin Perthistä Crieffiin.

Kuinka ollakaan täällä piskotteli ja tuuli, kun pääsin perille. Onneksi tosin loppui ettei tarvinnut sateessa hotellille mennä. Kävin katsomassa viikon työvuorot, eikä siellä mitään ihmeempiä ole. On kolme päivää ilman iltavuoroa eli tuskin mikään kiireinen viikko tulossa. Tiistaina menen Stirlingiin sosiaaliturvatunnusta varten haastateltavaksi (kyllä vain, sain kirjeen asiasta vihdoin ja viimein) ja saan tosiaan uuden tunnuksen. Saapahan senkin asian vihdoin hoidettua.

Yhteenvetona viikosta voi sanoa, että Lontoo on hieno paikka. En tiedä kuka sen on suunnitellut, mutta noin isossa kaupungissa isojen puistoalueiden jättäminen on ollut todellinen älynväläys. Ainut paikka jossa oikeasti voi hengittää, levätä ja tietenkin kuntoilla niin kuin haluaa. Suurin osa tuli nähtyä, toki vain ulkoa, mutta sekin antaa ihan hyvän kuvan paikasta. Glasgow oli myös miellyttävä paikka. Vaikka onkin kaupunki, mutta ilmeisesti Skotlannissa kaikki ihmiset jaksavat olla ystävällisiä ruuhkabussissakin ja kadulla. Piirre jota harvemmin näkee. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä kiitokset Arjalle ja isseelle vierailusta, oli mukavaa saada vieraita kotopuolesta!

Kuvakollaasia tästä linkistä:
http://s32.photobucket.com/albums/d42/Landersfan/


Maanantaina olin sitten taasen töissä. Illalla oli jälleen ruotsalaisryhmä ja sain jälleen käyttää ruotsia kommunikointiin kun yritin selittää eräälle miehelle, että viinilasista joutuu maksamaan omasta pussista vielä lisää. Päästiin sitten ymmärrykseen ihme kyllä. Sitten yksi mies oli Tornionjokilaaksosta ja höpöteltiin hetkinen suomeksi niitä näitä. Tiistaina käväisin sitten Stirlingissä sosiaalitoimiston haastattelussa. 20 minuuttia ja parin viikon päästä mulla on sosiaalitunnus Britanniaan koko loppuelämäksi. Eli jos joskus tulen takaisin töihin tähän maahan niin säästyy paperihommilta. Toimisto itsessään oli vähän syrjässä ja  kysyinkin sitten kadulla olleilta poliiseilta tietä. Koska kello ei ollut paljon mitään, kun pääsin pois toimistolta niin lähdin Glasgow’hun loppupäiväksi. Höpötin yhden hyväntekeväisyysjärjestön edustajan kanssa joka olisi halunnut värvätä mutkin, mutta kun en ole Britannian kansalainen niin juteltiin sitten vähän muuta. Se tiesi Hydron häiden järjestämispaikkana ja että “se on vähän liian hienostunut” hänelle. Ross oli nimi ja puhui paksua skottia, mutta ymmärsin ihan mainiosti. Hauskinta (ja samalla kamalinta) on huomata, että kun puhuu skottia vääntävän ihmisen kanssa niin itsekin alkaa puhua väkisinkin samalla tavalla. Skottiaksentti on jotain mitä en halua omaksua. Ennemmin vaikka sitten mieto brittienglanti, mutta ei paksua skottia. Eihän kukaan ymmärrä mua enää sen jälkeen. Haluan pitää mun lievän amerikahtavan aksenttini, on sen opetteluun mennyt sen verran aikaa.

Tänään torstaina oli tapaaminen paikan pomon Stephen Leckien kanssa. Meitä oli kymmenisen henkeä, kaikki esitteli itsensä ja vähän lisätietoa harrastuksista yms. Ihan rennon oloinen mies, ei haissut rahalta niin kuin joillakin miljonääreillä on tapana. Se puhui siitä kuinka asiakkaat pitää ottaa huomioon ja käytti mielettömän määrän kaikenmaailman sanontoja jotka oli muun muassa Barack Obamalta otettuja.