Roomassa roomalaisittain

Tästä blogista on vissiin tullu tämmönen, kun en ollutkaan Berliinissä-matkakertomus. Noh jaa, jos tätä joku vielä vahingossa lukee niin tässäpä kertomus pitkästä viikonlopusta Roomassa.

Itsehän käväisin kummitädin kanssa pari päivää Roomassa vuosikausia sitten. Olisko siitä 10 vuotta? Ainakin. Kuulemma olin haukkunut ruoan ja tällä reissulla oma tavoite oli vaan saada hyvää ruokaa. Ja saatiinhan sitä. Pitää todella vaan tietää minne mennä. Tässä auttoi bloggeriystäväni, jolla yhteyksiä ja vinkkejä oli mielin määrin.

Saavuttiin kaikki vajaan tunnin sisään Fiumicinolle, yksi Maltalta ja yksi Helsingistä ja minä siihen lisäksi Berliinistä. Otettiin pikajuna Trevin asemalle, josta vielä metrolla pari pysäkkiä AirBnb -asunnolle, joka oli positiivinen yllätys pikkukeittiön ja valtavan kylpyhuoneen ansiosta. Lähdettiin tietenkin heti asunnolta kadulle ja etsittiin ensimmäinen ravintola mihin istua. Itse mätin vodkapastaa ja kaverit otti Cacio e pepeä (josta tuli matkan teemapasta). Myös Aperol Spritz kuului vahvasti viinin lisäksi ohjelmaan. Ruoka oli ihan maukasta jo tässä ekassa paikassa, mutta suunta oli vahvasti ylöspäin.

Koska majailtiin lähellä Colosseumia, niin käytiin jo ekana iltana siinä pyörimässä ja käveltiin sitten vähän reippaammin turistialueelle. Siellä käytiin suositellussa turistiravintolassa, jossa tosin sekä palvelu, että ruoka ei ihan ollut sitä priimaa. Ylläri, että turistialueella ei saa hyvää ruokaa. Noh, tulipahan tuokin syötyä. Pizzan otin.

Seuraavana päivänä käytiin Vatikaanissa, josta oli 10 vuoden aikana tullut niin törkeä turistien vedätysmesta, että otettiin kolme kuvaa pikaisesti ja lähdettiin kauas pois. Never again, sanonpahan vain. Käveltiin jälleen maraton hengessä joen vartta pitkin Trastevereen asti, jossa kaikki hyvät ravintolat ja ihanat pikkukujat sijaitsee. Istahdettiin herttaiseen kahvilaan Aperoleille ja sen mukana tulee aina pikku naposteltavaa kuten oliiveja ja sipsejä. Roomassa asuva, kaverini tuntema nainen vinkkasi meille illallispaikan, jossa tulikin syötyä ihan riittävästi. Otin simpukkapastan, joka oli taivaallista. Alkupalana oli mm. parmankinkkua ja mozzarellaa. Tästä "oppaamme" johdolla käytiin vielä pikkupubissa ja viinibaarissa, vähän laadukkaammilla lasillisilla.

Lauantaina "opas" nouti meidät autollaan ylös kukkulalle, jossa Caribaldin patsas seisoo. Tuli todella äkkinäinen Flashback, että hei, täällähän me on bussilla ajeltu joskus. Sieltä hän vei meidät Trasteveren alueelle takaisin, jossa reissun päätähtäin, eli Anthony Bourdainin Rooman suosikkiravintola sijaitsee. Mentiin 12.30 lounaalle, ja muutama muukin oli jo paikalla. Päästiin istumaan ja ravintola täyttyi puolen tunnin sisään ääriään myöten. Sana oli selkeästi kiirinyt. Söimme kaikki 3 ruokalajia juomineen ja voin sanoa, että elämäni parhaat 3 ruokalajia. Alkupalana otin parmaa, pääruoaksi cacio e pepeä (Bourdain syö tämän ohjelmassaan) ja jälkiruoaksi talon omaa tiramisua, jota olisin voinut vetää muutaman litran, oli se sen verran laadukasta. Tarjoilijat oli aivan mahtavia, ja uskon, että paikka on perheyritys sillä "vahtina" ovella oli vanha italialaisherra, joka meidän lähtiessä otti mua olkapäästä kiinni ja heitti hymyillen arrivedercit takaisin, kun itse ne muutamat maagiset italian sanat sille sanoin. Paras muisto ja jos/kun Roomaan menen niin tuonne ainakin syömään. Hinta ei päätä huimannu; kolmelta hengeltä 3 ruokalajia juomineen 102 euroa yhteensä.

Lounaan jälkeen lähdettiin kujille kävelemään ja pysähdeltiin aina sopivan tilaisuuden tullen, milloin cocktaileille tahi viinille. Näiden mukana tuli tietenkin aina jotain syötävää, vaikka nälkähän meillä ei kyllä ollut. Itse shoppasin viimein uuden lompakon, jossa on katutaiteilija Banksyn ihana maalaus. Onneksi kyseisellä kaupalla on myös verkkokauppa...Iltapalana vedimme todennäköisesti yhden reissun parhaista pitsoista pienessä, mutta erittäin autenttisessa pizzeriassa. Aivan loistavaa ruokaa jälleen.

Sunnuntaina käytiin sunnuntaimarkkinoilla, jotka oli kilometrien mittaiset härpäke- ja vaatemarkkinat. Paitakasoja, laukkuja, tekniikkaa, keittiölaitteita ja kenkiä. Aivan karmea määrä ihmisiä ja myyjät huutaa kilpaa. Jos 50 sentillä haluaa ostaa vaatteita niin täältä lähtee. Ei jaksettu kävellä koko markkinaa läpi, sillä se vaan jatkui loputtomiin. Tästä suunnattiin sitten kentälle takaisin hiljakseen ja sanottiin ensin heipat Maltan suuntaan. Minä ja toinen kaverini mentiin loungeen istumaan (hänellä on premiun kortti jolla sai ottaa yhden ilmaiseksi mukaan) ja syötiin ja juotiin ihan viime hetkille asti.

Roomasta päällimmäisenä jäi mieleen tällä kertaa oikeasti hyvä ruoka. Niin kuin alussa tuli sanottua, pitää tietää minne menee. Anthony Bourdainin suosikkiravintolaa voin suositella aivan kaikille. Lisäksi Trasteveresta löytyy nopeaan nälkään muutama tosi hyvä palapizza paikka, josta saa parhaita paloja pizzasta ikinä. Ja ananas ei kuulu pizzaan, peruna kyllä. Itsehän rakastan ananasta pizzassa, joten pitää nyt vissiin lopettaa sekin, kun ei italialaiset sitä hyväksy. :D Tähän perään vielä levoton kuvakollaasi kaikesta mitä voi syödä.

Colosseum

 

Keskiluokkanen pizza

Vatikaani

Vatikaanin jälkeiset eväät

Kujilla

Pyhän Marian kiitosseinä

Italiaiset ovet on aina vaatimattomia

Lisää kujanjuoksua

Basilika

Kaveri kävi aamukuudelta Fontana di trevillä. Ei ollut ihmisistä haittaa.

Caribaldi

Roomahan se siinä.

Bourdain alkupala

Cacio E Pepe Bourdainin mestassa.

... Ja se jumalainen tiramisu.

Sittenhän ne aperolit taas maistui.

Ja cocktailit

Paras pizza ikinä

Tämä myös

Bourdain ravintola ulkoa.

Fontana di Trevi ilman ihmisiä

Paras palapizza Roomassa

Piazza Venezia iltasella

Ja jos joku haluaa Youtubesta katsoa pätkän jossa Bourdain syö kyseisessä ravintolassa niin tämän pätkän alusta löytyy. Meillä oli myös sama charmantti tarjoilija, tosin ikää oli sillekin vähän tullut, mutta sehän ei menoa haitannut.

Lomajuttuja

No niin, nyt kun on hitusen vapaata niin tässäpä pikku kuvakollaasi ihanasta Eilatista. Oli lämmintä, oli aurinkoa, oli jopa suht ystävällisiä ihmisiä. Osittain varmaan ku englanti ei ollu niin hyvin osalla paikallisia hallussa niin jäi osasta nihkeä kuva, mutta muutoin aivan huikea reissu.

Eilatin satamaa

Eilatin hotelleja (viikko noissa olis siinä parin tontun hujakoilla)

Siellä sitä öljyä on, Jordaniassa

Maahantulokysely oli intensiivinen siitä hetkestä lähtien, kun tarkastaja luki mun sukunimen. Oli liiaksi arabiaa sille niin päädyin sivummalle jatkokuulusteluun. Mutta ei haitannut, nainen oli tosi mukava. Muutoinkin kentällä huomio kiinnittyi siihen, että 95% turvatyöntekijöistä oli naisia. Mielenkiintoista. Takasin tullessa kävi pieni mäihä, kun nainen oli, että hei mun kaveri on just Suomessa opiskelemassa ja kyselin siltä (joo tosi fiksua varmasti), että tietääkö missä jne. Se sitten totes, että kyllä mä suomalaisiin luotan ja siihen loppu kyselyt. Haha.

Takapiha

Partsinäkymä

Busseilu pimeässä lennon jälkeen oli hauskaa ja helppoa. Suora yhteys kaikkiin hotelleihin paikallisbussilla ja heprean lisäksi pysäkkien nimet myös englanniksi. Ja volyymit niin kovalla, että kuulen kuulutukset vieläkin päässä. Hotellihuone oli hitusen vanha, mutta tilava ja tietty kivalla partsilla varustettu. Kissoja oli todella paljon, mutta ei ne haitannu kun kissaihminen olen. Eikä ne menny sisälle, kun vaan sano että ei.

Kissakaveri

 Ekana kokonaisena päivänä käytiin vähän kiipeilemässä tuon mäen päällä, joka meidän takapihalla oli. Siellä oli parit beduiiniteltat ja hyvät näköalat. Muutoin päivä meni hotellin altaalla makoillen ja lähiympäristöön tutustuen.

Aikaa tuli käytettyä muutoinkin paljon altaalla, rannalla ja partsilla koko viikko. Keli suosi joka päivä. Hotelli oli tosiaan 5 kilsaa Eilatista Egyptin suuntaan, joten ravintola yms. tarjonta oli vähäistä. Eilatissa itsessään oltiin kahtena päivänä seikkailemassa. Todettiin siitä viisastuneena, että ens kerralla sitten majoitus sieltä, koska ihme kyllä hinnat puolittu, tosin meidän hotellin lähellä ollut ranta oli snorklaukseen parempi kuin
Eilatin. Meidän lähellä näki niin paljon värikkäitä kaloja sun muita eliöitä, kuin olis akvaarioon sukeltanu. Pari hienoa otusta bongasin myös Eilatissa, mutta siellä muoviroska vei suuremman huomion veden alla, harmi kyllä.

Maisemaa mäeltä Jordanian ja Saudi-Arabian suuntaan

Ruoka oli suurimmaksi osaksi kosheria (ylläri, kun juutalaisten maassa ollaan), joka sai multa täydet pisteet. Esim. hotellin aamupala oli kosher, mutta niin paljon kaikkea, että aina löytyi jotain napsittavaa, vaikka viikon olikin samat tarjottavat. Ite tykkäsin kaikista kananmunaruoista mitä oli ja juustovalikoima oli upea.
Muutoin tuli syötyä mm. falafelia, erilaisia schawarma-versioita (näemmä kuva mun parhaasta ateriasta on vielä jossain puhelimen syvyyksissä, mutta se oli semmonen kala kebab hässäkkä) ja saimmepa nauttia beduiini-illallisesta vikana iltana (parasta teetä ikinä), kun oltiin ensin 4 tuntia vedelty kamelilla pitkin aavikkoa. Ihania eläimiä!

Eilat siellä siintää

Egypti kukkulan takana ja beduiiniteltta

Kamelilla ajelu oli itelle sellanen, jonka halusin tehdä ja sitten löysin sellasen, jossa se eläin päästettiin pois ketjusta, eli sai ite ohjata niinku halus. Toki ne eläimet oli niin hyvin koulutettuja, että olisivat hölkänneet lenkin ihan ilman ohjaustakin, mutta sen verran niitä piti komentaa, etteivät alkaneet kesken kaiken napostella ruokaa. Meikäläisen Adi-kameli oli oikein lepponen tapaus ja tulin sen kanssa hyvin toimeen. Kiertueen vetäjät oli myös rentoja ja meidät kutsuttiin vielä teltta-illalliselle seuraavaksi päiväksi, mutta harmi kyllä oli meidän vika ilta ni se jäi sitten väliin. Noh, jos ovat siellä vielä ensi kerralla (joo, haluan palata) niin sitten uusiksi.

Paras hamppari ikinä

Selvisin selkään

Mun kamelit :P

Beduiinimätöt valmistumassa

Ihan kivat maisemat

Kuulumisia

Pitääpä nyt päivittää tännekin vähän jotain.

Olen nyt siis vuoropäällikkö meidän pikku firmassa ollut tammikuun puolivälistä alkaen. Ihan ok, tosin stressi on suht kova. Oma suhtautuminen tosin meidän stressiin on niin rento, että oon saanu kehuja ihan kaikilta. Aluejohtaja (joka nyt jäi eilen pois meiltä) sanoi vielä viimeiseksi, että jos olis heti tajunnu meikän taidot ni olis aiemmin jo "pakottanu" mut vuoropäälliköksi. No jaa, kehuissa on kiva uida, mutta katotaan mitä tapahtuu ku uusi aluejohtaja alottaa.

Vajaan parin viikon päästä on viikko lomaa ja varasin toissapäivänä meille lennot ja majoituksen Israelin Eilatiin. Ihan täysin omatoimiloma kyseessä ja mietiskelin tässä, että vois muutamaksi päiväksi auton vuokrata. Tosin pitää ensin vähän selvittää mikä siinä ympärillä olevilla mailla on mielipide naiskuskeista ja naisten asemasta yleensä. Ei kauheasti lämmitä jos yritetään käydä Jordanian puolella ja rajalla joku sylkee päälle kun oon nainen. Tosin muslimien viha ei huivia käyttäviä naisia kohtaa on jo tullut muutaman kerran kohdattua, mutta tuolla suunnalla se voi lähteä vähän liikaa käsistä.
Israel on sinänsä mielenkiintoinen, Eilat oli aikoinaan iso turistikohde 250 000:lla turistilla kautta kohden. Sitten oli levottomuuksia ja luvut tippu niinkin alas kuin 90 000:een. Pientä kasvua on jälleen menossa, kun suht rauhallista on ollut. Lisäksi Israel on niin tiukka, mitä tulee terrorismin estoon, että itse jänskään nyt miten pääsen maahan mun sukunimen kanssa. Se kun tarkoittaa arabiaksi Allahin nimeen... (Kollega työpaikalla käänsi). Israelin viranomaiset tekee psykologisen testin maahantullessa jossa kysellään aivan kaikkea ja katsotaan reaktioita. Karmeaa edes ajatella jotain kolmen tunnin kyselymaratonia kun yrität päästä lomalle/lomalta pois. Mutta noh, hyvähän se on jos terroristit pysyy kurissa näin. Ainakin lentokoneista. Kirjoittelen sitten kun takasin tulen, millasta oli. Ja sielläkin on lentolenttäprojekti myöhässä, muutoin oltaiskin saatu laskeutua upouudelle kentälle eikä jollekin armeijan jättömaalle.

Kämpän "rakennusprojekti" meni hieman eteenpäin kun saatiin pöytälevy ostettua keittiöön. Vielä kun parit tuolit sais ni olis ruokailutila olemassa. Tosiaan tarkoitus olis rakentaa keittiö kun tässä aikaa vaan olis. Bauhausista levyt ja Ikeasta kaapit. Frank osaa sen verran hyvin nikkaroida, että sen puoleen ei tarvi murehtia. Itehhän meinasin tilata jonkun tänne mittailemaan ja rakentamaan, mutta oli aika hintavaa ja ei siitä kuitenkaan tulis sitä mitä itse haluais ni paree tehdä ite. Ja aikatauluttaminen on vuorotöissä todella vaikeaa normaaliaikoihin töissä olevien kanssa.

Mutta ei kait tässä muuta, pari viikkoa duunia ja sitten tarvitulle, toivottavasti aurinkoiselle, lomalle.

Sporttia arkeen

Ei, tästä ei tule fitnessblogia, koska niitä nyt on joka kulmassa. Aattelin vähän päivittää mun uutta sporttisempaa arkea tässä. Töissä menee aikaa suurin osa päivästä, mutta olen nyt ottanut itseä niskasta kiinni ja pakottanu tekemään joko ennen iltavuoroa AAMULLA pikkasen kuntoilua kotona tahi sitten aamuvuorojen jälkeen iltasella kun torkut on otettu. Tuskaisempaa on yllättäen näin epäaamuihmisenä tuo ennen iltavuoroja tehtävä harjoittelu, mutta kummasti siihenkin tottui tuossa parin viikon aikana. Nythän mulla on taas aamuvuoroa ainakin tämä viikko.

Elikkäs homman nimihän on, että teen kotona Youtubesta treenivideoita jotka vaihtelee kestoltaan 20 minuutin tehotreenistä aina tunnin voimaharjoitteluihin. Teen aina riippuen fiiliksestä ja paljonko on aikaa. Äsken tein esim. puolen tunnin intervallitreenin, joka oli ihan riittävän kova, kun olin eilen tehnyt jo 40 minuutin voimaharjoittelun. Innolla odottelen tässä uusia raskaampia käsipainoja tulevaksi, nimittäin ei tunnu enää painoilla tehtävät harjoitteet kovinkaan raskailta noilla mun nykyisillä 2 kilon painoilla niin ostin sitten 4 kilon painot. Jumppamatto mulla on myös ja kahvakuula löytyy myös. Sitä ei vaan tule käytettyä, kun on aivan liian kevyt. Korkeintaan joissakin punnerruksissa, joissa toinen käsi pitää olla käsipainon päällä niin on tullu se laitettua käden alle, ettei pyöri niin herkästi pois.

Treenejä yritän tukkia 5 jokaiseen viikkoon, mutta jos jää 4 kertaan niin ei se ole vielä mitenkään dramaattista. Sitä huomaa kyllä jos kroppa haluaa joko taukopäivän tahi treeni maittaa. Yks hyvä mitä pelkän lihastreenin lisäksi on tullu tehtyä on ollu kardiojumppa. Esimerkiksi 40 minuutin potkunyrkkeily-ohjelma viikon takaa oli aikamoinen puristus meikäläisen kunnolla, mutta niin vaan potkin (heh heh) sen läpi. Jos haluaa jotain esimerkkiä kattoa, minkä parissa treenaan niin Youtubessa on Hasfit niminen kanava, sieltä teen kaikki treenit. Tabata-treenit on omia suosikkeja, koska siinä tehdään aina kolme liikettä kolmena sarjana. Jotenkin niitä jaksaa paremmin kuin sitä, että "tee 30 sekuntiin niin monta toistoa kuin jaksat".

Tuloksia kahdelta ja puolelta viikolta; Käsilihakset on muotoutunu jonkun verran, mahasta on lähteny senttejä (jonka kollegakin jo huomioi) ja energiaa on enemmän kuin yleensä. Puntariahan en omista, enkä haluakaan, koska jos lihakset kasvaa niin painohan nousee. Ja siitä meikäläinen saa heti semmosen fiiliksen, että miksi treenata jos se ei puntarissa näy. Ruokavalio on mikä on, siinä vois parantaa aika paljonkin, mutta epäsäännölliset työajat tekee siitä oikeastaan mahdottomuuden. Ei ole säännöllisiin aikoihin taukoja ja asiakkaiden edessä en saa syödä. Olenkin sitten vain lopettanut sellaisen ylimääräisen snacksien syömisen ja juon enemmän vettä, että pysyy aineenvaihdunta hanskassa. Tavoitteena itellä on ensin saada voimapuolta ja kuntoa nousuun, että vois taas aloitella tuota juoksemispuolta. Mutta mennään nyt vielä maltilla, joka niin usein tulee unohdettua.

Sadepäivänä on hyvä...

Paella

... muistella Mallorcan lomaa. Ja oli kyllä loma isolla L:llä. Ei tehty mitään muuta ku joko oltiin rannalla tai ravintolassa. Berliinin päässä käytettiin Frankin kollegaa, jolla ei juuri ollut parempaa tekemistä ja mentiin ekana lentokoneeseen mukamas niin, että Frank oli jotenkin vajaa päästään. Lento oli tuskanen, kone oli Nikin täyteenpakattu venäläisvalmisteinen masiina ja tilaa oli juuri hengittämiseen. Oli kuitenkin ajallaan. Laskeuduttiin Mallorcalle joskus kolmen aikoihin iltapäivällä ja suunnattiin maksettuun kuljetukseen. Se kestikin sitten saaren toisella puolella (Can Picafort) olleelle hotellille noin 3 tuntia! Piti jättää bussillinen ihmisiä niiden majoituksiin ensin. Jos joskus vielä menen kyseiselle saarelle niin vuokraan auton. Hotelli oli perustasoinen, mutta puhdas, ja mun mielestä kyllä enemmän ku yhden tähden arvoinen. Oon nähnyt kolmen tähden hotelleja, jotka on ollu huonompia ku tuo. Sijainti oli myös loistava, 2 minsaa rannalta.

Rannalla

Jalkahoitoa kalojen avulla

Auringonlasku hotellin partsilta

Yöllinen satama

Jätskiä piti saada

Ruoka oli hyvää ja sitä oli aina riittävästi. Söin mm. elämäni parhaan paellan, joka oli todella tuoretta merenelävää täynnä. Ainut, mikä todella häiritsi oli, että paikassa kaikki tarjoilijat ja henkilökunnat osasivat saksaa, joten tuntui, että oli enemmän jollain Saksan saarella kuin Espanjassa, mutta noh jaa. Ei mulla mitään suuria odotuksia turistien täyttämältä lomakohteelta ollutkaan. Sää kuitenkin suosi ja sai rentouduttua hyvin niin eipä siinä. Paluulento olikin sitten oikealla Air Berlinin koneella (joka oli tunnin myöhässä, mutta onneksi saatiin laskeuduttua Tegeliin vaikka kello kävi uhkaavasti kohti 00.00). Ja kuvia tällä blogiohjelmalla on näemmä turha edes yrittää saada kunnolla järjestykseen.

Näkymä hotellin partsilta

Jädeä

Vikan illan drinkit Jamaica-baarissa