Jälleen on palattu takaisin tänne kylmään Pohjolaan ja kylmemmältähän se nyt tuntuu, kun on ollut viikon upealla, vihreällä saarella jossa lämpötilat olivat korkeimmillaan 30-asteen tienoilla ja alimmillaankin 20 meni rikki kevyesti. Parastahan oli se, että kausi oli loppunut viikkoa aiemmin ja ihmisiä ei ollut oikeastaan missään. Ei siis meluavia brittituristeja, ei örvellystä, ei ylilyöntejä, vain todella rauhallista keskipäivän siestan rytmittämää elämää. Täytyy myöntää, että tuo siestan viettäminen sopii kyllä itsellekin; kolmeksi tunniksi keskellä päivää kaikki pysähdyksiin ja voi vaan chillailla milloin missäkin. Itse vietimme näitä milloin rannalla, milloin hotellin partsilla ja joskus myös kaupunkikierroksella.
 |
| Vihdoin perillä! |
Lensimme Helsingistä Ibizalle 8:n tunnin välilaskulla Düsseldorfissa, joka päätyi heti lentokenttien mustalle listalle. Eksyimme täysin yrittäessämme löytää oikeaa terminaalia, koska opasteet olivat miten sattuu ja henkilökunta ei tarkastanut lentoreittiämme, kun menimme vahingossa Schengen-alueelta ulos, kahdesti! Lisäksi vessojen löytäminen oli luonnottoman vaikeaa ja luulimme, että ne oli poistettu. Pääsimme yli tunnin harhailun jälkeen ainoaan tilaan (lähtöaula) jossa siellä voi yöllä aikaansa viettää. Onneksi siinä oli yksi kahvila auki niin pystyttiin viettämään koko yö syöden ja juoden siinä. Kun matka aamulla jatkui eteenpäin, unta ei ollut saanut ollenkaan enkä itse koneessakaan saanut nukuttua muutamaa minuuttia kauempaa, vaikka yleensä istuminen lentokoneeseen sammuttaa lamput heti.
 |
| Olohuone-keittiö |
 |
| Ja vasemmalta vähäsen merta; opiskelijan merinäköala ;) |
Päästiin kuitenkin Ibizan lentokentälle ja ikkunasta näkyi Ibiza town (Eivissa paikallisella kielellä) ja laskeuduttiin hieman kallistellen sinne sun tänne, mutta ehjinä kuitenkin. Otettiin taksi kentältä säätämisen välttämiseksi, koska eihän näillä univeloilla hommasta tulisi yhtään mitään. Oltiin sitten hieman väärässä sillä taksi vei meidät väärälle hotellille, jonka tajusimme vasta kun kävelimme respaan sisään. Kävi ilmi, että oma hotellimme on lahden toisella puolella ja vaikka myöhemmin matkaa kävelimmekin niin ei näiden laukkujen kanssa ja uudessa paikassa hommasta olisi tullut mitään. Respa ohjasi taksiasemalle joka oli muka lähellä. Yllätys, eipä ollut ja meillä meni iäisyys paikan löytämiseen. Hoidin kyselyt kaduilla ja koska paikka on tosiaan paikallisia täynnä ja englanti ei ole hyvin hallussa (aika yllätys kieltämättä kun paikka on yleensä täynnä ulkomaalaisia) niin tuli vähän haasteita. Kysyin liikkeistä jotka sanoi että niille pitää soittaa, mutta että heillä ei ole puhelinta, menkää seuraavaan. Sitten kysyin espanjaksi vanhalta mummolta, että "donde esta telefono?" Ja sieltähän alkoi tulla oikein nättiä katalaani espanjaa käsien huitomisella varustettuna :) Suunta kuitenkin selvisi. Puhelinta emme sitten ikinä löytäneet vaan matkatoimiston työntekijä osoitti oikean suunnan ja vielä senkin tien päässä jouduin käymään kaupan kassalta kysymässä missä se taksiasema on ja viimein tuli oikea paikka vastaan. Vaikka oltiin paljon ennen sis.kirjautumisaikaa hotellilla niin saatiin huone joka oli upgreidattu reippaasti sillä ensimmäinen hotellimme oli napsahtanut kiinni ja tämä oli uusi vaihtoehtomme ja he olivat muuttaneet studio-huoneemme kahden hengen huoneeksi, tarkoittaen omaa makkaria, isoa kylppäriä, olohuonetta ja mun nykyisen huoneen kokoista parveketta!
 |
| Oikealta näkyi Sant Antoni |
Heitettiin kamat pikasesti huoneeseen ja lähdettiin syömään; Kauan kaivattu pihvi ja Sangriakannu pöytään ja aurinkoon istumaan. Kyllä alkoi elämä taas maistua kaiken sähläämisen jälkeen. Vaikka molempia väsytti aivan luonnottoman paljon, niin nukkumaanhan tälle lomalle ei tultu, joten kävelimme omaa katua aika pitkälle ja opimme tuntemaan paikan nopeasti. Paikan nimihän oli siis Sant Josep joka on Sant Antonin lahden vastapuolella. Kun oltiin kierrelty tarpeeksi ja täytetty jääkaappi viileillä juomilla niin nautittii parvekkeen tarjoamasta luksuksesta siestan ajan, kun kaikki on kiinni. Illalliselle mentiin vielä vähän hienompaan paikkaan josta olin lukenut kehuja ja ruokahan oli aivan taivaallista! Söin täytettyjä cannelloneja alkupalana ja pääruokana olikin sitten lammaskebabia kermaisilla perunoilla. Niin hyvää, että vaikea edes kuvailla. Kaverini söi lasagnea joka oli kuin toisesta maailmasta; juustoa kun ei ollut säästelty yhtään. Tarjoilija puhui heikosti englantia joten saimme pöytäämme ison viinipullon ja vesipullon :). Pitihän ne tietenkin alas kumota väsymyksestä huolimatta, mutta sen jälkeen molemmat nukahtikin n. 23.00 aikoihin.
 |
| Hippimarketin sisäänkäynti |
Seuraavana päivänä herätys olikin sitten n. 6:30 luokkaa sillä Hippimarket saaren toisella puolella kutsui. Keskiviikko oli ainut päivä, kun tämä vanhin ja alkuperäinen Hippimarket oli enää käynnissä joten sinne oli pakko päästä. Kahdella bussin vaihtamisella Sant Antonissa sekä Santa Eulariassa pääsimme perille Es Canariin joka oli aivan ihastuttava paikka. Päivä oli todella lämmin jälleen ja kuljimme hippimarketin ympäri päivän aikana. Kojuja oli valtavasti, myyjät iloisia (osittain johtuen varmaankin jatkuvasta oluen hakemisesta) ja eivät tuputtaneet tuotteitaan. Itse ostin kivan kaulakorun sekä muistivihon jossa on nätti käsinmaalattu vene ja riisipaperista tehdyt sivut. Paikalla oli myös bändi, joka soitti instrumentaalibiisejä mm. Pink Floydilta ja heistä yksi soitti didgeridoota joka oli mahtavaa. Heitin pari kolikkoa niille. Lisäksi ostin yhen tarran jolla kerättiin varoja paikallisille taiteilijoille ja yleensäkin marketin säilymiselle. Kun pidettiin pikku taukoa marketilla niin istuttiin market-klubille jossa oli livebändi vetämässä Ibiza-henkistä tanssijumputusta ja täälläkin oli didgeridoo mukana! Kaverini joka on viettänyt elämästään kaksi vuotta Ausseissa diggaili tästä paljon, kuin myös itsekin, koska uusi käyttötarkoitus kyseiselle soittimelle on löydetty. Joimme hetken halpaa hyvää bisseä (1,75e/kpl) ja lähdimme vielä kiertelemään hetkeksi ennen kuin lähdimme markkinoilta.
Kävimme Es Canarissa vielä muutamissa kaupoissa katselemassa ja jäimme upeaan rantabaariin meren äärelle istumaan kenties tunneiksi. Otimme bussin takaisin Santa Eulariaan ja sieltä seuraava bussi lähtikin vasta parin tunnin kuluttua joten menimme jälleen yhteen kuppilaan jossa oli paikallisia vanhuksia pelaamassa uhkapelejä dominoilla. Kaikki tervehti meitä ja aito espanjalainen tunnelma oli taattu. Aivan ihanaa, rauhallista ja alkuperäistä menoa siis. Bussi lähti takaisin suurinpiirtein aikataulussa ja kotiin päästyämme tehtiin itse ruoat, koska se oli nopeampaa kuin lähteä etsimään ruokapaikkaa ja hyväähän meidänkin spagetista tuli.
 |
| Rantabaarin koristeita |
 |
| Hippimarketin klubitarjoilut |
 |
| Rantabaari |
 |
| Es Canarin rannikkoa |
Seikkailu saakin jatkua seuraavassa merkinnässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti