Erfurtin pääsiäisyllätys

No huh huh, olipahan viikonloppu! Perjantaina lähdin aamuyhdeksän aikoihin junailemaan tietäni kohti Erfurtia. Kaunista maisemaa vilisi ikkunassa, kun juna viiletti Rheinin vartta pitkin kohti Frankfurtin lentokenttää, jossa minulla oli vaihto seuraavaan junaan. Vaihtoaikaa oli 12 minuuttia, joka kutistui kahteen minuuttiin, mutta kuulutuksessa kerrottiin, että ehditte junaan ja niin ehdinkin. Erfurtissa olin perillä ennen kolmea ja lähdin kävelemään hostellille, kun ensimmäinen yllätys läsähti päin näköä. Herranen aika millaisia DDR:n rakennustyylin taloja tuo tie (Juri-Gagarin-Ring) oli täynnä! Lisäksi Trabi-taxi tuli vastaan ja liikennevalotkin olivat vanhoja tuttuja Ampelmanneja. Kävelin varmasti maailman tyhmin hymy naamallani hostellille, rakastan itä-Saksaa ihan liikaa.

 Heitin tavarat hostellille ja lähdin loppumattomalle kävelylle ympäri uutta ja vanhaa kaupunkia. Palasin sitten illalla kämpälle takaisin ja kyllä uni maittoi. Ja sitä tarvittiinkin, koska lauantaina oli sitten Eisbrecherin keikka luvassa ja oville mentiin 16:00 jolloin oli about kourallinen ihmisiä siinä sitten jonottelemassa. Tapasin sitten Natalian siellä ja aika hurahti tosi nopeasti seitsemään, kun ovet avattiin. Toinen rivi tuli itselle, mutta näkyvyys oli loistava, sen verran löytyi pituutta itseltä kuitenkin. Keikka oli maaginen, mahtava, unohtumaton ja kaikki ylistyssanat jotka tähän nyt voisin luetella niin luettelisin jos se olisi lukijaystävällistä. Keikan jälkeen jäätiin odottelemaan Natalian ja sen kaverin kanssa josko voitais tavata bändiä. Pari tuntia ulkona (suhteellisen viileässä ilmassa) ja odotus palkittiin. Alexx (laulaja) sekä Jürgen (kitaristi) tuli ulos. Jürgen huusi jo ovelta, että "Natalia, I didn't know you were waiting here!" Ja tuli sitten halaamaan meitä kaikkia ja jäi siihen juttelemaan meidän kanssa. Kysyi munkin nimen ja oli niin ihana kuin kitaristi nyt yleensä voi olla ;). Alexx kävi myös kättelemässä siinä ja toivotti Servus pariinkin otteeseen. Lisäksi käski viedä Ville Valolle ja "ketä muita niitä nyt onkaan" terveisiä. Niin ja sain puhua saksaa niille, niin sekin oli kivaa. Oon vieläkin ihan liekeissä noista. Pyydettiin niitä lähtemään juhlimaan meidän kanssa, mutta oli kuulemma ollut edellisilta Zürichissä jo pitkä niin eivät sitten lähteneet. Pitää kuulemma olla joskus selvinkinpäin :D.

Stasin rakennus

Näkymää vanhaan kaupunkiin ja markkinoille

Stasin rakennus

Seuraavana aamuna oma haaveeni oli lähteä Leipzigiin, mutta kuinka ollaakaan joka paikkaa särki niin paljon, että ei toivoakaan lähtemisestä minnekään ja joskus yhden aikaan sain itseni kammettua hakemaan ruokaa. Sunnuntai meni täydellisessä koomassa ja lihassärkyjen kanssa. Maanantaina sitten jätin hostellin ja menin kiertämään vanhaa kaupunkia vielä. Kävin aamupalalla yhdessä kahvilassa schnitzelillä ja sitten kiersin pääsiäismarkkinoilla juomien ja ruokien kanssa. Löysin myös kukkulan päältä Stasin vanhat rakennukset ja sekös riemastutti.




Iltapäivällä hyppäsin junaan joka oli 5 minuuttia myöhässä jo ennen saapumista ja olin  varma, että 9 minuutin vaihtoon en tuu ehtimään, mutta kerrankin mun elämässä Deutsche Bahn toimi niin kuin saksalaisen junan kuuluu ja oli etuajassa vaihtopaikassa! Iltayhdeksältä olin takaisin Bad Honnefissa, väsyneenä, mutta oi niin tyytyväisenä elämääni. Voin vannoa, että tätä bändiä tulen seuraamaan keikoille tulevaisuudessa useasti.







Sen lisäksi, että bändiä tulen seuraamaan niin en kyllä välttele Erfurtiakaan. Tuonne en olisi ikinä tullut lähteneeksi ilman tuota keikkaa, mutta nyt ehdottomasti yksi miellyttävimmistä paikoista, mitä olen nähnyt. Ihmiset oli tosi ystävällisiä ja nähtävää tuolla riittää ihan yllin kyllin. Ystävällisistä ihmisistä pitää tähän loppuun mainita rautatieasemalla levyjä myynyt mies, jolta ostin pari levyä siinä ja se antoi käyntikorttinsa, että hänellä on iso levykauppa tuossa about kulman takana. Menin sitten lauantaina käymään siellä ja se tunnisti mut ja ohjasi metalliosaston äärelle. Mukava mies kerta kaikkiaan.