Mahtipontista menoa

Meno oli suht rentoa

Frankfurtin lentokenttävierailu oli oikein hieno. Nähtiin simulaattorihallit joissa pilotit treenaa 24/7 samoin kuin lentoemäntien koulutustilat joissa oli mm. oikeat lentokoneen keittiötilat joissa harjoitella. Huippukohta oli, kun päästiin vierailemaan B 747-800 koneen sisällä kun sitä oltiin valmistelemassa 45 minuutin päässä olevalle Hong Kongin lennolle. Istuttiin siinä sitten ykkös-, turisti- sekä aivan huikeassa businessluokassa. Sitten kun mulla on varaa maksaa väh. 10 000 euroa businesspaikasta niin kyllähän tuolla kelpaisi olla. Sängytkin pidempiä ja leveämpiä kuin omani. Lisäksi saatiin käydä ohjaamossa. Valitettavasti kuvia ei saanut ottaa sisätiloista, mutta voitte jotenkin kuvitella mille tuntuu kurkata hätäovesta siiven päällä joka on vajaa 70 metriä pitkä. Lisäksi tuossa koneessahan on tosiaan kaksi kerrosta.

Jotain tuttua Münchenissä

Ennakkoasetelmista poiketen en munannut itseäni Hannoverin johtajan edessä, vaan häikäisin itsenikin kotitehtävien esittelyssä. Tietenkin hän valitsi minut 25:stä mahdollisesta. Täytyy myöntää, että heitin hatustani yhden vastauksen, mutta se oli oikein joten kyllä minäkin jotain osaan. Toinen tunnilla tehty tehtävä olikin sitten vaikea ja jouduin jälleen luokan eteen. Siinä piti laskea mm. Boeingin lähtöpaino, riippuen aina kentän korkeudesta merenpintaan ja lentomaileista jne. Annettiin kaksi kaaviota joista ensimmäisen osasinkin ihan ok, mutta sitten toisen hieman kämmäsin, mutta onneksi muutkaan ei sitä osanneet muuntaa joten moka ei ollut niin suuri. Mutta kokeeseen pitää kyllä tuo osata, kysyy kummiskin.

1,5h ennen peliä

Sunnuntaina oli super lämmin päivä joten mentiin saarelle grillaamaan ja lepäilemään edellisen yön ankaran juhlinnan jäljiltä. Sanotaan vaikka, että kaikilla oli ollut suht rankka kouluviikko, joten kova työ vaatii raskaat huvit. 

Olympiapuisto

Tiistaina otinkin hatkat päivällä ja lähdin kohti Müncheniä. Jo Kölnin lentokentällä oli muutamia punaisiin pukeutuneita jalkapallon ystäviä ja odotusarvo nousi heti. Pääsin sujuvasti perille, heitin reppuni hostellille ja menin Olympiapuistoon kuluttamaan aikaa. Löysinkin sieltä sitten tuttujen ihmisten kädenjäljet Olympic walk of stars:ilta...

Bayern vyöryy

Vaatimaton olympiastadion

Areena

Menin sitten vaihtopysäkille ja aloitin hitaasti etenemään kohti Allianz Arenaa (peliin oli siis jotain kolme tuntia tässä kohtaa). Tuolloin väkeä oli jo valtavasti liikkellä joten ostin huivin ja painuin sekaan. Kävelyä pysäkiltä areenalle on n. 1km ja tietenkin tuli kaatosade niskaan. Ei se mitään, onhan näihin jo totuttu ja oltiin kaikki sitten parkkihallissa seisomassa ja juttelin yhelle kivalle naiselle. Kun sade sitten vähän laantui niin olikin jo portit auki ja ei kun sisään. Ensimmäisenä hallikortin ostoon ja siitä sitten Weissbier kouraan ja ihastelemaan hetkeksi areenaa ylempää. Menin sitten omaan lohkooni ja kävi ilmi, että mun lipulla saa ite valita paikkansa ja vieläpä hyvältä kohtaa joten sekös riemastutti. Kaikille istumapaikoille oli myös jaettu semmoiset FCB pahvijutut jotka sai taitella niin, että taputtaessa melu on taattu. Tunti ennen peliä eka kävi juontaja nostamassa tunnelmaa ja sitten joukkueet tuli lämmittelemään. Kun Bayern juoksi kentälle niin niitten tunnusbiisi Stern des Südens alko soimaan ja kaikki lauloi mukana, minä mukaanlukien. Parasta oli, että kukaan meidän katsomossa ei istunut joten periaatteessa mulla oli seisomapaikka tähän peliin ja kyllä kelpasi. Me hypittiin ja huudettiin ja buuattiin ja kannustettiin ja niin vaan tuli reilu voitto kotiin. Oli hienoa nähdä Philipp Lahm pelaamassa niin lähellä ja oikeasti nähdä kuinka monipuolinen pelaaja se on. Parasta oli tietty maalit ja se fiilis, kun monien vuosien Bundesliigan seuraamisen jälkeen voi huutaa pelaajien sukunimiä, maalilukemia ja vielä Bitte siihen perään! Ei varmaan tarvitse sanoa, että ääni hieman oli maassa seuraavana päivänä. Areena oli tosiaan loppuunmyyty eli 71.000 ihmistä. Poistuminen sujui kuitenkin yllättävän hyvin, Wolfsburgin kannattajilla oli poliisisaattue ympärillä ja kaikki sujui tosi rauhallisesti. Juttelin siinä muutamien Bayernin kannattajien kanssa jotka ei ymmärrä miten suomalainen voi olla Bayern fani ja kyselivät sitten vähän tietovisakysymyksiä, että mulla oikeasti on jotain syvempää tietoa. Ja kyllähän minulla on.

FCB pukukopit

Seuraavana päivän päätin mennä minne tuuli kuljettaa ja kävin kahvilla keskuskadulla. Päädyin sitten takaisin olympiapuistoon, koska halusin käydä olympiatornissa, Münchenin korkeimmassa rakennuksessa. Näkymät oli hyvät ja onpahan sielläkin käyty, vajaa 190m oli korkeutta. Sieltä sitten mieli teki takaisin Allianzille ja meninkin sitten ja päädyin areenakierrokselle jolla oli tilaa reilusti. Meidät kierrätettiin mm. pelaajien pukuhuoneiden, pressitilojen ja luukun alle, josta pelaajat juoksee kentälle. Samalla kun käveltiin siihen sisäänmenokäytävälle niin UEFA:n Champions liigan tunnari alkoi soida ja mulla meni kylmät väreet. Ei sitä saisi soittaa ilman ennakkovaroitusta. Tunsin kuinka ne pelaajat on siinä odottelemassa ja minkälainen adrenaliini siinä on päällä, kun luukut on auki.

FCB pukukopit

Pukukopista ulos

Pelaajien kulku kentälle

Münchenistä en aio vetää mitään johtopäätöksiä tämän reissun perusteella sillä näin tosiaan vain ostoskadun, Areenan, Olynpiapuiston sekä maahanmuuttaja-alueen kun sinne vahingossa eksyin. Ihmiset olivat kuitenkin mielettömän ystävällisiä ja puheliaita joten jo niitten takia voisin palata. Lisäksi, Münchenissä puhutaan maailman selkeintä saksaa. Aivan kuin ne tavaisi joka kirjaimen selkeästi, mutta voi pojat oli ihanaa ymmärtää koko ajan mitä sanottiin!





Pahoittelut kuvien sekavasta järjestyksestä mutta tällä blogilla en saa mitään tämän parempaa aikaiseksi. Tulin aamulla ysiltä kotiin ja painuin nukkumaan. Purin tavarat, pesin vaatteet, pakkasin uudestaan ja huomenna aamulla sitten nokka kohti Frankfurtia. Saas nähdä mitä siellä odottaa, omat odotukseni eivät ole huikeat, vain koska kyseessä on erittäin teollinen kaupunki. Mutta yllätyksiä voi aina tulla, niitä odotellen!