Blogihiljaisuus saa loppua

Huomasin, että viimeisin päivitys oli toukokuun puolelta, että varmaan ihan ok kirjoittaa joskus jotain. Matkustelua tässä ei nyt juurikaan ole ollut lukuunottamatta tuota kesäkuun lopun pikavisiittiä ihanaan Halleen jälleen sekä Turun Ruisrockissa vietetty perjantai heinäkuun alusta. Alkukesän sateet ja kylmyys vaihtuivat sitten sellaisiin helteisiin, että jaksaminen on todella koetuksella niin torilla kuin ihan kotonakin, kun huoneen sisällä lämmöt on jatkuvasti yli 30-astetta. Puolimaratonille treenaminen on tiukasti rajoitettu kahteen juoksukertaan viikon sisään, helle tekee tästäkin aivan luonnottoman operaation, mutta pakko yrittää. Huomenna alkaakin jo sitten elokuu ja työt lähestyy loppuaan. Torikesä on ollut erikoinen, sillä turistibusseja on jouduttu perumaan hintojen nousun vuoksi ja ne, ketkä tulevat Porvooseen asti ovat aika pihejä rahankäyttönsä suhteen. Kyllä huomaa laman kaikin puolin.

Ruisrock oli kultaakin hienompi sillä näin bändin, jota olen kuunnellut 6-vuotiaasta lähtien, mutta en koskaan ollut nähnyt livenä. C-kasetti, joka vuonna -96 tuli Levin Sirkan kaupasta napattua mukaan on edelleen tallessa :). Bändi on tietenkin The Offspring, joka veti show'n hienosti kotiin ja haluaisin ehdottomasti uudestaan näiden keikalle. Olin eturivissä ja todella tyytyväinen kaikin puolin muutenkin.Muut bändit jotka kaverin kanssa ehdittiin nähdä olivat Stone sekä Children of Bodom joka soitti ennen Offspringia samalla lavalla. Kumpainenkin oli oikein hyvää musiikkia ja show'ta.

Hallesta ei sinänsä mitään uutta, kunhan nyt tuli hengailtua ja grillailtua ja vain otettua pieni tauko Suomesta hyvän kaverin luona jälleen. Ja varsinkin, kun sää silloin oli siellä parempi kuin Suomessa niin miksipä ei. Paluuta odotellessa....

Suunnitelmat torin loppumisen jälkeen ovat ne, että palaan kotopuoleen noin kuukaudeksi-kahdeksi järjestelemään asioita ja myymään turhat rojut, mitä nyt vaan joku ostaa, pois ja loka-marraskuun aikana pakkaan kamppeet ja katoan Berliinin valojen katveeseen oli sitten työt järjestyny tai ei siinä kohtaa. Hommaan jonkun asunnon, menen sinne ja etsin töitä vielä vähän ahkerammin kuin nyt. Jos kaikki menee putkeen niin jään sinne, jos ei, niin Suomeen voi aina palata miettimään elämän valintojaan uudelleen ja yrittämään jotain muuta. Ainoa täysin varma asia on se, että Suomeen en jää, lintu sisälläni huutaa poismuuton perään tällä hetkellä niin voimakkaasti.

Pahoittelut kuvien sekaannuksesta taas, tämä sivusto ei vain jaksa toimia oikein...