Toinen viikko menikin sitten työnhakuun keskittyen. Alkuviikosta oli liian lämmin ja nätti sää sisällä istumiseen joten keskiviikko sitten pelasti harmaudellaan ja maltoin istua koko päivän koneen ääressä työilmoituksia selaten. Berliinissä tosiaan töitä ilmoitetaan joka päivä satoja uusia ja minähän haen sen minkä kerkeän. Tämä myös kannatti, sillä huomenna on työhaastattelu hotellisiivoushommiin, jonka toivottavasti myös saisin. Vaikuttaa ainakin vielä ihan hyvältä diililtä. Toinen haastattelu heti tiistaina Zalandon Suomen asiakaspalveluun, jota en välttämättä haluaisi, mutta katsotaan millaisen yrityksen laitan tuohon, kun ensimmäinen haastattelu on ohi. Kämppis lähti torstai-iltana viikonlopuksi pois, joten tämä on ollut linnani tässä muutaman päivän. Torstaina kävin jälleen tuolla ihanaisella saksan kurssilla, jonne matkustamiseen meni tällä kertaa vain 20 minuuttia. Pelailtiin mm. bingoa yrittäen muodostaa kysymys oikein ah noista ihanista eriävistä yhdysverbeistä. Eikä siinä mitään, itsehän neuvoin sitten yhtä italialaista niiden kanssa, kun ei oikein pysynyt perässä opetuksessa. Perjantaina lähdin sitten tuohon lähimpään klubiin heilumaan, joka on kolmikerroksinen taivas. Ekassa kerroksessa on gootti- ja ebm-musiikkia, toisessa peruspoppia ja kolmannessa se paras eli rock- ja heavy metal. Puoli kuuteen meni sitten siellä, kun aina vaan tuli joku hyvä biisi minkä tahtiin pomppia. Lauantaina päässä jyskytti yhdentoista aikoihin kun heräsin, mutta ei se mitään sillä puhelimessa oli viesti, että Hallesta pääsisi kaveri käymään muutamaksi tunniksi. Eipä siinä muuta kuin suihkuun ja silmät auki, koska ei oltu taas nähty aikoihin. Kun tämä oli ohi, katsoin sitten elokuvia ja nukahtelin tasaisin väliajoin ja nyt on sitten vissiin sunnuntai.
Ensi viikolle natsaa myös saksan tunnin lisäksi Linkin Parkin konsertti. Ja kenties myös jatkot jos eräs Paul sinne lähtee. Yksin en kyllä viitsi. Saas nähdä pitääkö sitä oikein mennä jonottamaan vai jäiskö suosiolla vähän kauemmas taakse. Joka tapauksessa eka kerta kun bändin näen hallissa soittamassa ja lisäksi uusin albumi on ollut erittäin ahkerassa soitossa tässä viime viikkoina joten en malta odottaa.
Kaikin puolin saksan kielen puhuminen ja ymmärtäminen edistyy, kunhan vaan on itse aktiivinen. Ja se, minkä olen aiemminkin todennut on, että kun saksalle antaa vallan niin englannista tulee kökköä ja suomesta kirjakieltä. Mutta ei se mitään, sitähän varten täällä ollaan.
Ja juuri, kun meinasin julkaista tämän muistin mikä tuo otsikko oli. Olin ratikassa tässä muutama päivä sitten ja mun taakse tuli pieni poika ehkä 5-vuotias. Ratikkaan nousi myös vähän vanhempi nainen ja tämä pikku poika lauleskeli siinä jotain saksankielistä lastenlaulua. Mummo alkoi sitten laulaa sitä pojan kanssa aina niin pitkään että mummon piti mennä pois ratikasta. Kun ovet meni kiinni niin pikkupoika totes, että "äiti, se mummo lauloi mun kanssa ja osas kaiken." Äiti totesi siihen, että "niin ja sinä teit sen varmasti iloiseksi jutuillasi." Tällaisia pieniä suloisia hetkiä näkee silloin tällöin ja kyllä sitä vaan on iloinen, että kaupungissa voi olla tällaistakin.
Yhtä hyvä kokemus ihmisistä tuli, kun menin pankkiin tiliä avaamaan ja ensimmäisenä oli kahvit ja keksit pöydässä ja juteltiin siinä tilin avaamisen lomassa sitten Suomesta ja Saksan asuntotilanteesta ja vaikka mistä. Oli todella rentoa meininkiä ja olen tuohon pankkiin ollut aiemminkin tyytyväinen. Tosin Bad Honnefissa ei palvelu ihan noin hyvää ollut kuitenkaan. Siellä vain luettiin käyttöehdit paperista ja kysyttiin, että ymmärsitkö. Nyt ei luettu papereista juuri mitään ja selitettiin erittäin käyttäjäystävällisesti kaikki. Ja eilen tosiaan tuli jo Pin-numero, että kortti varmaan huomenna jo tuleekin sitten perille. Soittavat tosiaan joulukuun alussa vielä perään, että onko kaikki ok ja tullut perille. Aivan loistavaa palvelua sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti