Eilen sitten tein sen, mitä en halunnut tehdä eli varasin lentolipun
koti-Suomeen. 4.4.2010 Tampereelle Edinburghista. Ei sitä vielä oikein
ymmärrä, mutta kuitenkin jotenkin tuntuu vähän oudolta. Varsinkin, kun
piti kirjoittaa erokirje siitäkin huolimatta, että sopimus päättyy
huhtikuun toisena päivänä. Vien sen maanantaina pomolle, koska tänä
viikonloppuna ei ole aikaa tuollaiseen. Toisaalta hienoa palata takasin
Suomeen, mutta ei silti oikein kiinnosta. Vaikka viime aikoina työ on
tuntunut enemmän kuin puulta niin silti rakastan tätä hommaa.
Viha/rakkaus-suhde on erittäin mukavasti tasapainossa. Totuus on myös
se, että en osaa kuvitella itseäni tekemässä työtä missään muussa
hotellin osassa kuin meidän Meiklessä, koska meillä on niin hyvä
työporukka ja kuitenkin kaikesta huolimatta huumorinkukka tuntuu
kukkivan meillä enemmän kuin muilla. Ehkä me ollaan Hydron työmuuleja
vetäen pisimmät työtunnit, tehden muiden töitä ja auttaen vielä kaikkien
muiden osien työntekijöitä, mutta silti Meikle on ainut paikka missä
näen itseni. Ja ihmisistä on varmaan turha mainitakaan. Emanuele (joka
lähtee ylihuomenna) sanoi, että se tuntee täällä olevat ihmiset paremmin
kuin omat kaverinsa kotona ja mä oon kyllä ihan samaa mieltä. Me ollaan
niin paljon yhdessä.
Työasioista sitten: Oon raatanut taas kuin eläin. Laittoivat tekemään
kaksi privaatti-illallista C&B:llä (conference&banqueting)
Ferntower Suitessa. Ensimmäinen oli kamala, koska mikään ei oikein
toiminut. Toinen oli ihan mukava. Tiputin aluslautasen keskelle
tanssilattiaa ja keräsin aplodit ja suosionosoitukset ja minä tietenkin
kumarsin ja vedin show'n kotiin. Oli hauskaa ja muistin taas miksi
tykkään työstäni. Lisäksi olin yhtenä lauantai-iltana auttamassa
pikaisesti isoissa (200+henkeä) häissä. Vietiin alkupalat pöytään,
juoksin Meikleen joka oli tupaten täynnä hoitamaan ison synttäriseurueen
pöytiä (3 12 hengen pöytää) ja sieltä taas kutsun käydessä takasin
häihin viemään pääruoat pikaisesti pöytään. Ja taas takaisin kaaoksen
keskelle. Lauloin synttärionnittelut 4 kertaa tuona iltana ja lisäksi
mun synttäriseurue oli todella mukava ja nainen halusi tulla vielä
katsomaan, että kakku on kunnossa ja kynttilät oikein aseteltu. Lisäksi
kysyi, että pitääkö heidän laulaa itse ja olin, että minä hommaan teille
tarjoilijakuoron paikalle niin voitte sitten yhtyä lauluun. Lisäksi
niillä oli sädetikkuja kakussa jotka oli hauskoja. Koska meidän
budjettia on leikattu 2% niin ei ole varaa pitää riittävästi
työntekijöitä töissä joten me sitten joudutaan hirveisiin tilanteisiin
ruuhkailtoina. Viikonloput on olleet aivan järkyttäviä. Meillä pitäisi
olla 4 työntekijää vähintään per osasto ja yleensä on vielä 5. apurina
mutta nyt on ollut kolmea ja jopa yksi henkilö yhtenä iltana. Tämä
onneton oli Adam joka raivostui aivan totaalisesti, koska osasto oli
melkein täynnä ja yksistään se ei onnistu kun ei onnistu kahdellakaan.
Itse olin onneksi vapaalla tuolloin joten kuulin vasta jälkeenpäin.
Lisäksi Chris Dalton on alkanut kyttäämään meitä ja käy aina tasaisin
väliajoin katsomassa, että kaikki on täydellistä. Se sai meidän pomon
itkemään, koska sen mielestä mikään ei ollut kunnossa. Ja kaikki on sitä
mieltä, että jos se vain antais pitää niin paljon henkilökuntaa kuin
ennenkin niin hommatkin luistais. Tietenkään sille sitä ei voi sanoa jos
ei halua potkuja. Ehkä viimeisenä päivänä vain kävelen sen toimistoon
ja sanon suoraan mitä mieltä oon sen johtamistaidoista. Häistä sen
verran, että seuraavana päivänä kaikki joilla oli edes pieni osa niissä
sai 20 punnan tipin joten kertoo jotain häiden vauraudesta. Ne tuhlas
niihin saman verran kuin jotkut tuhlaa kolmiin häihin.
Viime sunnuntain äitienpäivälounas (kyllä vain täällä äitienpäiväkin
on eri aikaan) oli odotettua rauhallisempi. Ihan rentoa ja ihmiset suht
mukavalla tuulella joten ei mitään ongelmia. Mentiin illalla Adamin,
Nachon, Emanuelen ja Bindyan kanssa Paparazziin syömään ja sieltä
Pretoriaan (pubi) istuskelemaan. Mukavaa illanviettoa siis. Lisäksi
järkkäsin maanantaina isot juhlat omassa huoneessani jossa väkeä oli
toistakymmentä henkeä. Keskiviikkoiltana grillailtiin ulkona melkein
saman porukan kanssa, kun oli niin mukavan lämmintä. Sain sitten
ensimmäisen kirjallisen varoituksen rauhan häiritsemisestä ja se tuli
meille kaikille. Ei sinänsä haittaa, kun oon lähdössä pian, mutta ne
jotka on täällä pidempään niin se haittaa, koska toinen varoitus jos
tulee niin se menee jo työpaikan tietoon ja kolmannesta lentää pihalle
48 tunnissa. Päätettiin, että seuraavat juhlat vietetään metsässä niin
kukaan ei häiriinny. Hah. Tiukkapipoisia ihmisiä.
Tänä viikonloppuna meillä on vieraina 270 Dundeen yliopiston
oppilasta joten Meikle on suljettuna yksityisasiakkailta pe-la illat.
Eilinen oli hirveää kaaosta. Erityisesti juomatilaukset. Olin ns.
apujoukoissa eli pysyin koko ajan ravintolassa, kaadoin vettä, tarjosin
leipää ja tein mitä tarvttiin ja kuinka ollakaan kun otin ekan
juomatilauksen niin ihmiset huomas mut ja kaikki pyysi juomista. Yhdessä
vaiheessa kannoin viittä viinipulloa henkeni hädässä pöytiin, vaikka
mun olisi pitänyt olla jo keittiössä auttamassa ruoan viennissä pöytiin.
Saas nähdä mitä ne tänään kehittelee. Jos saisin päättää niin ottaisin
saman systeemin kuin meillä oli joskus syksyn konferenssi-illallisella
eli olisi kolme ruoan jakajaa ja kolme jotka niitä tuo ja kaksi pysyis
jakamassa vettä ja leipää. Lisäksi asiansa osaava supervisor niin kaikki
menis putkeen. Mutta ei, ei tule tapahtumaan. Todennäköisesti tehdään
sama kuin eilen. Ainut hyvä puoli oli, että päästiin 23.00 kotiin.
Toivottavasti tänäänkin.
En ole tainnut puhua mitään Glasgow'n reissusta josta on jo pari
viikkoa aikaa vissiin. Menin siis katsomaan 30 Seconds to Marsia SECC
arenalle. Menin hotelliin ja sieltä sanottiin, että mun huone on niiden
mielestä huonossa ja meluisassa paikassa joten "haluaisitko perhehuoneen
tuosta kadun toiselta puolelta?" Ja minähän olin, että no toki jos
kerran samaan hintaan annatte. Niinpä sain kahden makuuhuoneen ja vessan
huoneen. Oli oma käytävä ja iso kylpyamme yms. luksusta. Nauratti
hitusen. Keikalle menin vasta 18.00 aikoihin ja väkeä oli kuin pipoa.
Järjestysmiehet oli ymmällään koska "eivät olleet odottaneet näin paljon
väkeä heti alusta(!)" Oli todella huonoiten järkätty keikka UK:ssa
ollessa mutta noh, menetteli. Olin vain jo tottunut niin hyviin
järjestelyihin. Keikka itsessään oli upea. Visuaalisuus oli hienoa ja
laulaja lauloi puhtaammin kuin yleensä. Jouduin työntelemään 15-kesäisiä
teinityttöjä edestäni koko ajan ja ne tietenkin vastas takaisin joten
oli lievästi taas mustelmilla. Mutta eipä siltä voi seisomapaikalla
välttyä. Ja asiaa ei auttanut se, että laulaja käski tehdä mosh pittejä
ja astumaan eteenpäin pari askelta joka tiivisti tunnelmaa todella
mukavasti. Glasgow'sta muutoin: Pidän paikasta edelleen todella paljon.
Paras paikka koko Skotlannissa ehdottomasti.
Ilma on muuttunut suht kesäiseksi. On aika lämmintä ja aurinko
paistaa melkein koko ajan. Jos sataa niin sataa yöllä. Tulee olemaan
varmaan lievähkö shokki tulla takaisin Suomeen keskelle lunta ja
kylmyyttä. Täällä on niin kesäisen oloista. Lisukkeeksi vielä pari kuvaa
tärkeistä ihmisistä pitämässä hauskaa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin tältä erää. Ehkä vielä päivitystä tulee ennen kotiinpaluuta... Saas nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti