29.6.2010 Portugalin yhteenveto

Portugalin reissu alkoi Vilman kanssa lennolla Lissaboniin. Pysähdyttiin Frankfurtiin viideksi tunniksi välilaskulle joka oli todella pitkä aika. Lisäksi rakas Lufthansa oli myöhässä aika reippaan puoleisesti. Kun päästiin Lissaboniin otettiin taksi, koska ei haluttu ensi töiksemme alkaa eksymään ja niin maksettiin liikaa aika lyhyestä matkasta hostellille jonka sijainti oli hyvä, mutta paikka itsessään aika karmiva. Rappukäytävä aiheutti sydämentykytyksiä kun siitä piti kolmanteen kerrokseen kiivetä. Muutoinkin Lissabon ei osoittautunut aivan niin miellyttäväksi kuin olisi toivonut. Kaduilla huumekauppiaat ilmestyi jo illan aikana ja kerjäläisiä riitti joka lähtöön. Käytiin kuitenkin Sao Jorgen linnalla pienen Alfaman katujen sotkuista selviämisen jälkeen. Sieltä avautuikin mukava näköala kaupungin ylle ja linnakin oli ihan hauska. Turisteiltiin ihan kunnolla sitten vielä ja hypättiin näköalabussin kyytiin joka kuskas läpi niin vanhan kuin uudenkin kaupunginosan ja kuulokkeista tuli selostukset mitä ympärillä näkyi. Itselle jäi mieleen ehkä eniten isot hallintorakennukset ja Pavilhao Atlantico- areena jossa mm. eräs pikku bändi Rammstein vetää keikkansa. Oli ihan hienon näköinen paikka. Käytiin syömässä Lissabonin Hard Rock Cafessa. Ostettiin myös vähän portugalilaisia leivoksia ja jotenkin onnistuttiin ostamaan juuri ne omenaleivokset. Mutta olivat todellä maukkaita. Varattiin netistä sitten seuraavaan paikkaan yöpyminen ja uinahdettiin viimeistä kertaa Lissabonin karmivaan yöpaikkaan.

Matka jatkui Lagosin pikkukaupunkiin johon piti vaihtaa junaa Tunesissa, joka oli sellainen mitä joissain elokuvissa joskus näkee. Siellä papat istui junalaiturilla pelailemassa shakkia ja aika oli ihan pysähtynyt. Todella oudolla tavalla kiehtova paikka. Hypättiin seuraavaan junaan ja "toivotaan, toivotaan" -tyyliin, kun ei menty ihan takuuseen, että se oikea oli. Onneksi oli ja päästiin yllättävän pitkän matkan jälkeen Lagosiin. Etsittiin majapaikkaamme kissojen, koirien ja paikallisten avuliaalla portugalin kielisellä avustuksella. Loppuviimeksi sitten toisesta majapaikasta soittivat omistajalle joka tuli autolla hakemaan; eikä tietenkään oltu kuin parin sadan metrin päässä enää. Rakastuin ihan täysiä uuteen paikkaamme. Kokonainen talo omaan käyttöön, koska muita matkalaisia ei ollut vielä tullut, eikä tullut koko aikana. Ja mikä parasta paikka oli turistien valloittaman rannan ulottumattomissa, eli kuului vain portugalia siinä missä oltiin. Aivan fantastista. Mentiin seuraavana päivänä rannalle istumaan ja katselemaan aaltojen liikkeitä. Ekan kerran aurinko alkoi peittyä pilvien taakse ja seuraavana päivänä sitten satoi joka tiesi löhöpäivää kämpillä. Toki käytiin syömässä ja pyydettiin yksi lisäyö omistajalta. Viimeisenä iltana istuttiin jälleen rannalla ja yksi vanha portugalilaismies tuli puhumaan meille todella syvällisiä asioita ja todella pitkään. Osasi ihan hyvin englantiakin vielä. Juuri tuollaisia hetkiä varten haluan matkustaa niin kovasti. Käytiin varaamassa Sagresiin majoitus joka sitten oli kasvoton hotelli, koska muuta ei ollut jäljellä ja sinne piti päästä.

Tunnin bussimatka ja pam päästiin Sagresiin. Koska on kyseessä surkein parivaljakko mitä suuntimiseen tulee (syystä tahi toisesta sujuu kyllä yksin ihan hyvin) niin hypättiin bussista liian myöhään ja jouduttiin kävelemään kantamusten kanssa liian pitkään. Bussi olis jättäny pysäkkiä aiemmin hotellin viereen... No päivän potuuksesta ja pikku vesisateesta selvittiin löytämällä tie Dromedario bistro-baariin jossa sitten syötiinkin joka ilta. Mukavaa henkilökuntaa ja tultiin oikein hyvin juttuun. Seuraavana päivänä lähdettiin Sao Vicenteen elikkäs Maailmanloppuun. Euroopan mantereen lounaisin kohta. Ei tajuttu kuinka kaukana se oli ja lähdettiin kävelemään ja käveltiinkin sitten oikein urakalla. Kun päästiin perille niin voiko sitä muuta sanoa kuin vau. Manner todella loppui kuin seinään ja luoja ties kuinka monen metrin tiputus sinne mereen oli. Siellä oli joku saksalaisturisti tippunut muutamia vuosia sitten ja muistolaatassa oli, että: Muistutuksena niille, ketkä eivät tunne ympäristöään ja sitten tän saksalaisen nimi kuolinaikoineen etc. Koska innostuin aivan totaalisesti niin juoksin matkan takasin joka oli n.6 kilometriä ja mikäs siinä juostessa kun maisemat oli niin huikeat. Nautin todella suuresti. Ilta meni Dromessa tosin lähettiin aikasten kun oli väsy kumpaisellakin. Seuraavana päivänä beachille löhöämään ja aurinkoon. Nousuvesi meinasi ihan tosissaan viedä tavaroita kun silmäni hetkeksi ummistin ja vedinkin niitä ylöspäin. Varattiin jälleen hotelli seuraavaan paikkaan elikkäs Taviraan. En muista miksi hotelli, varmaan ei taaskaan ollut muuta vaihtoehtoa. Illalla viimesen kerran Dromedarioon ja yhteiskuvat muistikortilla uusia paikkoja kohden.

Bussi-juna-yhdistelmällä mentiin sitten Taviraan. Yksi ainoa sadekuuro osui kohdille ja sekin tietenkin juuri kun vaihdettiin junaa Farossa. Hotelli löytyi suht helposti, kun vaan tajuttiin että oltiin tultu oikeeseen paikkaan. Syötiin intialaisessa illallista joka oli ihan ok. Seuraava päivä meni maailman hitaimmalla kaupunkikierroksella. Syötiin jätskiä ja illalla kiinalaisessa. Tavira on kaunis pikku paikka. Oikein idyllinen ja miellyttävä. Seuraava päivä meni altaalla loikoillessa ja mentiin illalla sitten satama-alueen ravintolaan syömään jossa otettiin mustekalaäyriäisriisiä joka sai Vilman välttelemään kaloja loppuiäkseen. Mun mielestä se oli ihan ok. Allergia vain paheni joten käytiin apteekissa ostamassa hieman lääkkeitä mulle ja apteekkarihan puhui aivan loistavaa englantia. Seuraavana päivänä saatiin rehattua ittemme Ilha de Taviraan joka on siis se lomasaari Taviran edessä. Pikku botskimatka ja kävelyä ja sinnehän päästiinkin sitten pariksi tunniksi. Oltiin tosiaan päivän aikana harhailtu hitusen ja käyty yhdessä linnapuutarhassakin, niin oli aikaa mennyt. Mutta siellä oli rantaa silmänkantamattomiin ja simpukoita myöskin. Illalla syötiin sitten hienommassa ravintolassa, koska yksi sisäänheittäjä meidät sinne sai suostuteltua jo aiempana iltana. Oli aika hintava ja pääruoka juuri sellainen ala carte-henkinen pikkusnack, mutta ruoka oli kyllä taivaallista.

Sitten olikin jo paluun aika Lissaboniin. Tultiin Orienten asemalle ja sieltä sitten paikallisbussi Restauradoresin aukiolle josta pääsi kätevästi hostelliimme Kitschiin. Bussi matka otti hitusen aikaa, koska se tosiaan sitten pysähtyi aika usein, mutta eipä maksanu juuri mitään ja saihan siinä ilmasen kierroksen lissabonilaisten kulmille. Hostelli oli aivan ihana sisutukseltaan ja henkilökunnaltaan. Ainut, että illalla sitten hirvitti, että joku juippi saisi päähänsä kiivetä ikkunasta sisään... Muutoin paikka olisi kyllä ihan unelma. Siitäpä sitten seuraavana päivänä lentokentälle ja Frankfurtin kautta jälleen Helsinkiin takasin. Olipahan mukava reissu!