30.12.2009 Viimeisiä vedellään

Vuoden viimeinen merkintä taitaa nyt sitte olla vuorossa, koska kaksi viimeistä päivää tulee olemaan hektisiä ja erittäin täysiä työn osalta. Itse asiassa luvut on täydempiä kuin jouluna, joten voihan... Mutta joulu meni hyvin. Ihmisille oli myyty paketteja 24-27. päivä välille eli lounaasta aamupalaan. Kaikki olivat mukavalla ja jouluisella tuulella joten oli mukava tarjoillakin, kun sai toivotella hyviä jouluja ja olla mukana asiakkaiden riemussa. Tuskaisinta oli kattaaminen. Se kun kestää yleensäkin kauan ja nyt sitä piti tehdä kolme kertaa päivässä koko ravintolan alueelle ja lisäksi vielä kahteen VIP-huoneeseen kahden tunnin aikarajoissa, koska se aika pitkälti on väli eri ruoka-aikojen kesken. Ja sitten kun ihmiset istuivat myöhään. Eräs pöytäseurue oli lounaalla 16.30 asti ja illalliselle piti saada kaikki katettua 18.00 mennessä. Ja sääntö kun on, että pöytäliinoja ei saa ottaa pois ennen kuin kaikki vieraat on osastolta lähteneet. Kiirettä piti, mutta jotenkin saatiin asia hoidettua. Kolmantena päivänä kaikki (minä mukaanlukien) oltiin niin puhki ja poikki ja väsyneitä, että hyvä kun kukaan enää pysyi pystyssä. Kaikki oli kuitenkin tehneet töitä joka päivä aamupalasta illalliseen korkeintaan kahden tunnin tauolla, joka sekin oli erittäin luksusta. Tauosta tulikin mieleen, että ensimmäisen kerran muutamaan vuoteen (kuulemma) oltiin niin nopeita aamupalan ja lounaan välillä, että saatiin 15 minuutin ruhtinaallinen tauko niiden väliin joulupäivänä. Koska täällä joulupäivä on se varsinainen juhlapäivä niin kanttiinissa meitä odotti joulupäivällinen. Oli kalkkunaa kaikkinen lisukkeineen, viiniä ja jälkiruokia. Olivat erittäin makoisia, harmi vaan kun piti syödä hirveällä vauhdilla. Oli varmasti nopein jouluateria jonka olen ikinä syönyt. Kolmen päivän aikana oppi myös tuntemaan asiakkaansa, koska me oltiin aina samalla osastolla ja asiakkaat myös (jota ei yleensä tapahdu). Jotkut asiakkaat kyselivät jo, että koskas sinä oot tauolla, kun aina olet töissä. Mutta muutoin joulu oli kuin mikä tahansa muu arkipäivä. Kiireinen ja pitkiä päiviä, mutta mahdollinen silti jaksaa läpi. Uutta vuotta en silti odota innolla, koska tuntuu, että "ei taas". Toki äkkiähän se on sitten ohikin kun viitsii vähän vaivautua.
Luntakin on nyt tullut oikein kunnolla. Yöllä pyrytti (26.-27. välisenä) joten ihmiset joiden oli tarkoitus mennä kotiin saivat vaikeuksia sitä kautta. Hyvä tietty hotellille kun asiakkaita jäi lounaalle vielä odottelemaan, että joku saisi teitä edes jotenkin auki. Kuulin, että oli ollut kokonaan suljettuja teitä. Ja lunta tosiaan ei ole kuin kymmenisen senttiä jos enää sitäkään. Mutta kun talvikunnossapito on vähän sitä, että se lumi vaan tallataan tien pinnalle ja nämä ihmiset yrittää sitten päästä kesärenkailla joka paikkaan. Olen todistanut jo kahden auton työntämistä (tai paremminkin yritystä) päästä mäen päälle. Ei se vaan onnistu, on nämä mäet niin jyrkkiä. Ihmiset on aina uteliaita siitä, kuinka Suomessa pärjätään lumen kanssa ja mainostan niille aina tieverkkojen kunnossapitoa ja talvirenkaita. Hauska katsoa, kun ilme menee ihan H-moilaseksi kun alkaa puhua renkaan vaihtamisesta.

Olin eilen vapaalla ja piti kokeilla pääseekö tästä paikasta minnekään ja pääsihän sitä. Bussi oli vartin myöhässä, mutta muutoin ihan kelvollisessa vauhdissa. Täällä on joulunjälkeiset alennusmyynnit juuri käynnissä joista ei ollut itsellä tietoakaan ennen kuin Perthiin menin. Siellä olikin sitten joka lasissa, että -70% kaikesta mahdollisesta. Suomesta poiketen myös cd-levyt oli alennuksessa (aivan niin kuin ne täällä muutenkaan mitään maksaisi), mutta kun uusi levy maksaa yleensä 8.99 (Suomi: 16,95e tai enemmän) niin nyt oli 5 puntaa.  Kävin sitten vielä elokuvissa Sherlock Holmesin katsomassa, mutta ei harmi kyllä ollut niin hyvä kuin odotin.

Palkasta oli ekan kerran napsahtanut veroja 43 puntaa. En tiedä onko se virhe vai oonko ihan oikeasti ylittänyt ansiotulorajan. Jos seuraavasta palkasta ei lähde mitään niin käyn korjaamassa asian. Täällä maksetaan sosiaaliturvamaksuja joka palkasta, mutta sitten on P.A.Y.E. (Pay as you earn=maksa tienatessasi) joka multa nyt lähti ekan kerran. En tiedä, missä se raja menee mutta luulin sen olevan jossain 6500 punnan tienoilla jossa en todellakaan ole vielä. Enkä edes jaksa ajatella mitä Suomen verottaja tykkää, kun ei ole hajuakaan veroprosentista. Paras olisi jos ei lähtisi mitään veroa täällä ja ottaisivat sitten Suomessa sen minkä ottavat (liikaa). Ei tarvitsisi sössiä niin paljon kaikenmaailman paperien kanssa. Paperityöt=tuskaa ja hampaiden kiristystä.

Mutta siinäpä kaikki tälle vuodelle, palaillaan asiaan ensi vuoden puolelta lumisen katukuvan myötä. Viettäkäähän riehakas (ei liian riehakas) uusi vuosi ja aloittakaa 2010 tyylillä!