torstai 6. syyskuuta 2012

19.1.2010 Lomailua

Ja vuodenvaihteesta on selvitty kunnialla jälleen. Töissä oli ERITTÄIN kiireistä ja piinaavaa. Stephen Leckie oli sanonut, että oli kiireisin uusi vuosi 16 vuoteen ja en ihmettele. Olin myös töissä osastossa joka on aina eniten täynnä. Työparina oli Adam jonka kanssa tullaan hyvin toimeen. Se sanoi yhdessä välissä vaan seisseensä keskellä osastoa ja miettineensä, että jaa mihinkähän pöytään sitä seuraavaksi menisi. Itelle tuli sama riittämätön olo yhdessä vaiheessa, kun katsoin kun ihmisiä vain tuli sisään ja tuntui ettei ehdi nykyisiinkään. Se oli Adamin sanoin tornadon silmä. Aivan hirveä uusi vuosi siis, mutta siitäkin kuin ihmeen kaupalla selvittiin ilman suurempia valituksia. Keskiyöllä saatiin laskea numerot ja lasit samppanjaa ja työpäivä loppui jossain yhden tienoilla jo. Mentiin sitten istumaan iltaa Adamin, Elinan ja Emanuellen kanssa kahden puolalaisen (Szymonin ja Magdan) kämpille. Niillä on mukavan iso kämppä ja oli mukava yö. Oltiin siellä aamukuuteen asti kuin huomaamatta ja aamulla jälleen töihin koko päiväksi. Tämän jälkeen hotelli hiljenikin ainakin osittain. Tosin jostain niitä ihmisiä tuli tässä yhtenä viikonloppuna (illallisella 250 henkeä!) en tiedä mistä tulivat, mutta ärsytti kun luulin, että pahin oli jo takana.

Nyt olenkin sitten juuri viettänyt lomaviikkoni josta 5 päivää Lontoossa isseen kanssa. Oli oikein mukava reissu. Käytiin Madame Tussaud'sin vahakabinetissa pällistelemässä julkkiksien vahanukkeja. Käytiin myös Lontoon elokuvamuseossa joka oli mielenkiintoinen kokemus myöskin. Syömässä käytiin Hard Rock Cafen lisäksi Bella Italiassa ja parissa muussa ravintolassa ja tietenkin kahviloita tuli kulutettua päivän kävelyretkillä ihan riittämiin. Mutta oikeastaan koko Lontoon kartta mikä itselläni on tuli tutkailtua aika tehokkaasti läpi joten kulkeminen siellä ei ole ongelma. Kun olin saatellut isseen perjantaina lentokoneeseen ja mennyt metrolla takaisin keskustaan niin kävin viemässä matkalaukun Victorian bussiasemalle säilöön (paikka oli uskomattoman syrjässä!) ja lähdin vielä keskustaan. Jäin jumiin ihmismassaan Oxford Streetillä koska metroasema oli ruuhkautunut niin pahoin ja se oli suljettu. Ihmiset sitten odotteli sen edessä isossa läjässä ja yritin vain lontoolaiseen tapaan puskea kyynärpäällä läpi, mutta totesin, että paras vain seurata edellä menneitä kolmea miestä niin sain itseni ahdettua pois sieltä. Kun sitten viimein lähdin bussilla 22.30 aikoihin niin ilmapiirin muutos oli jo heti bussin ovella vastassa. Molemmat kuskit oli skotteja ja nehän huudahti heti, kun näkivät mun nimen lipussa, että mikäs se tämmöinen sukunimi on ja olin että suomalainen. Kuski huusi sitten toiselle joka pakkas laukkuja, että hei meillä on suomalainenkin tänään matkassa. Lisäksi kun bussi lähti liikkeelle niin turvallisuusohjeet sun muut tuli hurtilla huumorilla varustettuna: "Jos on kysyttävää, me ei tiedetä mitään, mutta keksitään kyllä jotain vastaukseksi" ja "jos vieruskaveri kuorsaa niin sitä voi luvan kanssa potkaista, mutta jos meidän kuski kuorsaa sitä voi taputtaa hellästi olalle." Ja vaikka kuinka paljon muita vitsejä. Nuo jäi mieleen parhaiten. Bussi oli viimeistä paikkaa myöden täynnä, joten haaveet jalkojen venyttelystä jäi vähän vähälle, kun vieressä istui joku. Lisäksi en ollutkaan tajunnut, että täällä tietöitä tehdään eniten yöllä, tietenkin loogista mutta todella rasittavaa. Madeltiin varmaan puolitoista tuntia jotain lyhyttä pätkää Birminghamin tienoilla (joka lupaa hyvää mun Rammsteinin reissulle). Pääsin aamukahdeksalta Glasgow'hun jossa satoi vettä kaatamalla ja totesin, että en lähde etsimään yöpaikkaa vesisateeseen ja lähdin bussilla kohti Stirlingiä ja sieltä hetken istuskelun jälkeen Crieffiin ja kotiin. Katu oli todella hiljainen, kun Lontoon vilskeestä kotiutui. Oikein pysähdyin hetkeksi, kun mistään ei kuulunut mitään.

Huomenna taas sorvin ääreen, mutta vain puoleksitoista viikoksi. Sitten onkin kaikkein odotetuin hetki luvassa: Rammsteinin keikat. Innostus on käsinkosketeltavaa, en meinannut saada enää unta viime yönä... Kuvamateriaalia Lontoon matkasta löytyy tuosta osoitteesta:
http://kuvablogi.com/blog/7257/7/
Katsotaan  nyt koska päivittelen seuraavan kerran, jos menee Rammsteinin jälkeiseen aikaan niin voitte varautua erittäin tylsään merkintään jos asia kiinnosta pätkääkään. Hehee. Mutta kirjoittelemisiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti