30.6.2010 Provinssirock

Liput oli hommattu perjantaille ja sunnuntaille. 30 Seconds to Mars oli perjantain tähti ja sunnuntaina Rammstein vielä viimeistä (7:ttä) kertaa.

PE:
Olin hiukan väsähtäny vielä, koska tosiaan vasta edellispäivänä tuli Skotlannista, mutta niin sitä vaan mentiin ennen kuutta aluetta kohti. Sisään en tosin päässy kuin pari tuntia myöhemmin koska ennakkolippujen vaihto oli ihan ruuhkautunu. Eli en nähny Paloma Faithia jonka olisin halunnu tsekata. Harmitti ihan mielettömästi. No ei muuta kuin Herra Ylppöä&Ihmisiä sitten katselemaan joka olikin yllättävän hyvä. Aika melankolista, mutta oli se hyvä. Sit päälavalle jossa jouduin kestämään Lauri Tähkän ja sit menin kolmanteen riviin kattoon Marsseja. Todella hyvän keikan vetivät. Paljon lauluja ja upea akustinen osuus, Jared on selkeästi parantanut kitaransoittoaan ja lauluaankin. Melkein sain Shannonin rumpukapulan. Joku repäisi sen multa melko väkivaltaisesti pois joten sain vain tikun XD. Shannon ilmaantui keikan jälkeen aidalle jakelemaan nimmareita joista sit yhen nyppäsin käsiohjelmaani. Mutta hyvä ilta oli kaikesta pikku sateesta yms. säädöistä huolimatta. Otin Echelon-Jennin mukaani autoon ja meille yhdeksi yöksi.

Lauantaina vein Jennin takasin juna-asemalle ja oli tarkotuksena tavata Vilma, mutta mieli muuttui noin tunnin Seinäjoella oleilun jälkeen (Vilma ei siis ehtiny tavata mua kun vasta 14.00 tms.). Kiertelin kaupoissa, mutta paikkoja alkoi särkeä niin mielettömästi että ajoin ihan suosiolla kotiin, kun ei ollu energiaa yhtään.

SU:
Suuri päivä ja viimeinen kerta Rammsteinia tälle vuodelle. En halunnut mennä liian aikasin, koska olis joutunu sit vessaan jossain välissä ja menettämään paikkansa joten lähin kotoa 14.30, perillä 15.00 ja alueella puoli neljältä. Ja mitä näenkään, ekat viisi rivistöä täynnä ihmisiä! Olin että voihan nyt s*******. Kaikki aidan vierustatkin oli täynnä yhtä pientä tilaa taaimmaisella aidalla lukuunottamatta joten menin siihen ja toivoin, että porukkaa oli tullu kattomaan Stam1naa vähän isommalla volyymillä, mutta eihän nyt toki. Väki ei liikkunu juuri mihinkään. Pääsin ite vähän keskemmälle ja totesin että parempaan ei tänään pysty joten pakko jäädä tähän. Enpä tajunnut että Rammsteinin lava on puoli metriä alempana kuin edeltävien esiintyjien joten näköyhteyshän siinä meni melkein kokonaan kitaristeihin ja Tilliin. No seurailin sitten lavarakenteita joista hokailin ihan uusia juttuja (aika hyvin 7. keikalle, että löyty jotain uutta ja ihmeellistä). Jokaiseen lauluun se tausta muuttui aika voimakkaastikin. Ne isot ”häkkyrät” jotka siellä takana on liikkui aina uusiin kulmiin jokaiseen lauluun! Lisäksi keikka oli taas aivan helmi. Kohokohdaksi omalle kohdalle tuli Flaken veneretki joka ekaa kertaa eläissäni tuli suoraan oman pään yli. Se vene painoi aivan saatanasti ja kun voimat alko jo muutoinkin loppua niin tottakai se jysähti päähän. Retkeily sit kesti niin kauan, että Engel jäi soittamatta festariaikataulun tiukkuuden takia. Lisäksi Weisses Fleischia ei liioin soitettu ja silti aikaa saatiin menemään se 1,5h! Oli kyllä nopein ikinä. Till sanokin Ich Willin jälkeen että kiitos tässä oli nyt kaikki, koska se tiesi että ihmiset oottaa toista encorea ja Engeliä. Mutta minkäs teet, festariesiintymiset on juuri tuollaisia aikataulutuksien takia. Ite luonnollisesti tajusin homman loppuvan Ich Williin siinä vaiheessa kun lavarakenteet taustalla räjäytettiin taivaan tuuliin jo sen lopun aikana. Taisin huutaa ääneen, että ei tää nyt vielä voi loppua. Lisäksi kun en ole Rammsteinin keikalla vielä koskaan itkenyt niin että en olisi voinut laulaa mukana niin nyt niin kävi. Kun Flake oli leijaillu veneellään mun pään yli ja laulettiin kertsiä vikaa kertaa niin mä vaan jotenki tajusin, että mä oon kokenu kaiken mitä tällä kiertueella voi kokea ja että se on nyt mun osalta ohi joksikin aikaa.