8.10.2011 On the road in the US osa 6

Jatkoimme sitten matkaamme Monument Valleyyn, joka on tuttu varmasti kaikista John Wayne lännenleffoista. Ennen perillepääsyä käytiin Burger Kingissä, ei tosin hampurilaisella vaan koska joku oli perustanut pienen Navajo-museon sinne (?!). Siellä kerrottiin, kuinka toisen maailmansodan aikana Navajot kehittivät kielen jota japanilaiset eivät osanneet tulkita ja näin auttoivat USA:ta voittamaan sodan. Itselleni uutta ja ihmeellistä tietoa jälleen kerran. Koska ilman opasta ei pääse kuin hyvin rajatulle alueelle Monument Valleyssa, niin saimme oppaaksemme Navajon joka kertoi jokaisen kivimuodostelman tarinan ja nimen. Käytiin mm. istumassa luolassa jonka nimi oli kotkan pää ja meidän oppaamme sitten alkoi soittaa itse tekemiään lauluja rummun säestyksellä navajo-kielellä. Kohta paikalle tuli toinen ryhmä jolla oli huilua soittava intiaani mukana ja ne veti sitten yhdessä muutaman laulun. Jotenkin sillä hetkellä tuli niin taianomainen ja käsittämätön olotila, että ei sitä voi sanoin kuvailla. Mietin vain, että olen keskellä aavikkoa, kaukana kaikesta ja kuuntelen jotain historiallisia rytmejä intiaanien pyhässä paikassa. Mitä siinä voi enää ajatella? Pitkän ja kattavan kierroksen jälkeen muutama Navajo oli tehnyt meille tacoja jotka oli isoja ja täyterikkaita ja lisäksi saatiin ilmaiseksi niin paljon limsaa kuin haluttiin. Tämän jälkeen oppaamme laittoi nuotion pystyyn, tuoleja ympärille ja me laitoimme makuupussimme hoganin lattialle joka oli siis pieni savesta tehty maja, jossa Navajot joskus muinoin nukkuivat. Keskellä sisällä oli kamiina lämmittämässä. Itse otin paikan ikkunan vierestä sillä yöllä siitä näki tähtiä todella kauniisti. Illan istuimme nuotion ääressä kuunnelle navajon kauhutarinaa jonka jälkeen kukaan ei uskaltanut käydä yksin vessassa ja omakin oppaamme oli nähnyt painajaisen kyseisestä tarinasta. Mutta navajo kertoi sen niin elävästi ja jotenkin sen tapa kertoa kieli tarinankertomisperinteestä ja toi aivan uudenlaisen tunteen tarinaan. Nuotion ääressä oli myös hienoa katsoa ylöspäin, kun näkyi koko linnunrata ja miljardeja tähtiä. Jostain kaukaa kojootti tai joku ulvahteli ja hevonen hirnui. Aamulla varhain käytiin katsomassa auringonnousua joka veti hiljaiseksi kaikki. Mielestäni se oli vieläkin upeampi kuin Grand Canyonilla. Tämän jälkeen oli aika lähteä kohti seuraavaa kohdetta, tosin käytiin vielä navajo-markkinoilla jotka vain kokoontuvat aina silloin tällöin isolle aukiolle.


Jatkoimme sieltä kohti Santa Fe:tä. Kävimme matkan varrelle osuneessa Four Cornersissa joka on turistisin asia mitä olen ikinä tehnyt. Kyseessä on siis neljän osavaltion rajapiste eli voit olla neljässä osavaltiossa samaan aikaan (Arizona, New Mexico, Utah, Colorado). No, onpahan sielläkin käytynä. Jatkoimme matkaa, mutta eteen osuneet monien kymmenien kilometrien mittaiset tietyöt hidastivat matkaa reilusti. Lisäksi, koska USA:ssa pitää odottaa, että sieltä tulee tietyöauto johtamaan letkan aina alueen läpi niin meneehän siinä aikaa. Päästiin sitten Santa Fe:n leirintäalueelle pimeässä, teltat märkinä joten kasasimme teltat vain, että ne kuivuvat ja nukuimme itse tähtien alla, joka oli ainutlaatuista ja miellyttävää. Näin kolme tähdenlentoakin joista yksi oli valtava tulipallo.