Eilen väliin jäänyt Lake Powell käytiin sitten
tsekkaamassa ranchilla vietetyn yön jälkeen. Koska kiipeäminen oli ollut
aika rankkaa niin käytiin pikkuisella rannalla uimassa. Ihmiset
kiistelee siitä, onko padon rakentaminen Colorado-jokeen ollut järkevää
ja millään tavalla ympäristöystävällistä, mutta mielestäni jos sillä
saadaan aikaiseksi jotain elämää keskelle kuivaa aavikkoa niin on siinä
ihan hyvä pointti ollut. Pienen rentoutumisen jälkeen käytiin kilometrin
pituisella erämaavaelluksella ja käytiin horseshoe bend - nimisellä
kanjonilla joka on siis nimensä veroisesti hevosenkengänmuotoinen joen
tekemä syvä kanjoni.
Illalla ajettiin sitten Grand Canyonille ja leiriydyttiin sinne. Aamulla 3.45 ylös ja mentiin katsomaan vaikuttavaa auringonnousua kanjonille, jonka jälkeen sai lähteä vaeltamaan mille reitille halusi. Itse menin Skeleton Point nimiseen paikkaan, vaikka olin aivan varma, että en sinne asti jaksa kun jalat oli vieläkin turtana Angels Landingista. Mutta alaspäinhän on aina helppo mennä. Pituutta oli 6 mailia eli 3 mailia alas ja samainen matka ylöspäin. Tosi seikkailijat lähti 12 mailin reitille joka olisi ollut aivan järkyttävän rankka ainakin itselleni. Onnea oli sinänsä matkassa, että aurinko oli pilven takana joten lämpötila ei noussut aivan niin korkealle ja toki oltiin todella aikaisin liikkeellä, että ehdittiin ennen puoltapäivää jo pois vaeltamasta. Kyseessä on siis edelleen aavikko joten kuivaa lämmintä riitti.
Aurinko nousee 5.40.Alun lasku, lopun nousu...
Illalla syötiin mun ryhmän tekemiä fajitoja. Seuraavana aamuna osan ryhmästä oli tarkoitus mennä helikopteriajelulle vielä, mutta ensimmäisen kerran koko matkan aikana satoi vettä joten eivät päässeet harmikseen sinne. Hypättiin sitten märkien telttojen kanssa autoon ja matka jatkui taianomaiseen Monument Valleyhyn navajo-intiaanien seuraksi...
Illalla ajettiin sitten Grand Canyonille ja leiriydyttiin sinne. Aamulla 3.45 ylös ja mentiin katsomaan vaikuttavaa auringonnousua kanjonille, jonka jälkeen sai lähteä vaeltamaan mille reitille halusi. Itse menin Skeleton Point nimiseen paikkaan, vaikka olin aivan varma, että en sinne asti jaksa kun jalat oli vieläkin turtana Angels Landingista. Mutta alaspäinhän on aina helppo mennä. Pituutta oli 6 mailia eli 3 mailia alas ja samainen matka ylöspäin. Tosi seikkailijat lähti 12 mailin reitille joka olisi ollut aivan järkyttävän rankka ainakin itselleni. Onnea oli sinänsä matkassa, että aurinko oli pilven takana joten lämpötila ei noussut aivan niin korkealle ja toki oltiin todella aikaisin liikkeellä, että ehdittiin ennen puoltapäivää jo pois vaeltamasta. Kyseessä on siis edelleen aavikko joten kuivaa lämmintä riitti.
Aurinko nousee 5.40.Alun lasku, lopun nousu...
Illalla syötiin mun ryhmän tekemiä fajitoja. Seuraavana aamuna osan ryhmästä oli tarkoitus mennä helikopteriajelulle vielä, mutta ensimmäisen kerran koko matkan aikana satoi vettä joten eivät päässeet harmikseen sinne. Hypättiin sitten märkien telttojen kanssa autoon ja matka jatkui taianomaiseen Monument Valleyhyn navajo-intiaanien seuraksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti