9.11.2011 On the road in the US osa 10

Kierrettiin koko päivä kauppoja ja mitä nyt haluttiinkaan. Käytiin Amyn kanssa voodoo-kaupassa joita Orleans on pullollaan ja siellä oli todella mukava myyjä, jonka kanssa rupateltiin todella pitkään. Ryhmämme itävaltalainen El vietti synttäreitään ja sen kunniaksi vietettiin Amy Winehousen muistoksi juhlat pukeutuneina Amyiksi. Käytiin syömässä kivassa ravintolassa illalla sekä osallistuttiin New Orleansin ranskalaiskorttelin kummituskierrokselle. Mukava mies siellä esitteli erilaisia taloja joihin liittyi kummitustarinoita. Myöhemmin mentiin blues-baareihin kiertelemään ja tavattiin sitten toisessa kaksi paikallista, jotka lähti viemään meitä ainoastaan paikallisten tuntemille alueille ja baareihin. Ensin käytiin laulamassa karaokea yhdessä paikassa. Seuraava oli kyllä ikimuistoinen. Pieni kuppila, jossa oli kaksi biljardipöytää, ruokaa pöydillä josta sai vapaasti syödä ja kuinka ollakaan me tanssittiin niillä pöydillä ja mentiin käsi kädessä kaikki asiakkaat tanssien ympäri sitä paikkaa. Lisäksi tavattiin yksi tumma nainen, joka näytti meille mitä eroa on kävellä sandaaleilla ja korkokengillä. Sieltä siirryttiin joskus kahden aikoihin kolmanteen paikkaan joka oli 24 tuntia auki. Siellä oli iso pelihalli ja toinen paikallisista opetti mut pelaamaan pingistä ja kehui mut maasta taivaisiin, koska osuin siihen palloon ja sain sen vielä pysymäänkin siinä pöydällä. Se ei millään meinannut uskoa, että kokeilin ekaa kertaa ikinä. Pelattiin pingistä myös jonossa eli piti aina juosta pöydän toiselle puolelle lyömään ja ojentaa mailaa seuraavalle. 4.40 palattiin takaisin talolle. Hauska ja ikimuistoinen ilta kaiken kaikkiaan.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus yöpyä seuraavalla leirintäalueella, mutta yksi ryhmämme jäsenistä, Alex, oli astunut Louisianan suoalueella tulimuurahaispesään ja sen jalka turposi vasta nyt aivan muodottomaksi ja todella kipeäksi. Se vietiin sairaalaan jonottamaan ja muut hoidettiin ostoksia yms. odotellessa. Emme enää mitenkään ehtineet ajoissa leirintään joten vietettiin yö motellissa jonne matkaa säesti isoin ukkosmyrsky jonka olen ikinä nähnyt. Joku sanoi, että siinä meni laantunu hurrikaani jota ei ollut vaikea uskoa.
Seuraava paikka oli Tennessee ja tarkemmin Ocoee-joen leirintäalue. Siellä oli mahdollista kokeilla koskenlaskua ja minähän olin tietenkin päätä pahkaa menossa kokeilemaan tuollaista extreme-urheilua. Paikkaa pitivät hippielämäntyylin omaksuneet miehet ja yksi näistä hipeistä oli myös veneen ohjaajana. Se näytti pikasesti ennen lähtöä, mitä pitää tehdä minkäkin käskyn aikana ja sitten lähdettiin laskemaan. Joenpätkä joka laskettiin oli 8 kilometriä pitkä ja meinasihan siinä itse kullakin reidet krampata. Välillä oli hurjiakin kuohuja, mutta niin vain pysyin veneessä. Lisäksi saatiin kokeilla "donitsia" eli tää hippi pyöritti meitä muutamissakin eri kuohuissa niin, että vene oli puolillaan vettä ja olin varma, että kaaduttaisiin. Myös ratsastusta sai kokeilla ja eräs Sophie meidän ryhmästä kokeili sitä. Siinä mennään veneen keulan päälle istumaan ja lasketaan eteenpäin. Suljin silmät hetkeksi, koska mentiin todella isoon kuohuun ja sillä sekunnilla Sophie oli lentänyt veneestä. Äkkiähän se sieltä ylös saatiin ja matka jatkui. Lisäksi saatiin kaikki kokeilla uimista vedessä joen ainoassa täysin tyynessä kohdassa. Se oli hauskaa, koska kun hippi nosti meidät takaisin veneeseen niin sai kokeilla mille tuntuu, kun nostetaan takaisin. Nielin sitä jokivettä varmasti litroittain matkan aikana, mutta hauskaa oli. Joki oli muuten nelosluokaksi laskettavaa ja sen yläjuoksulla pidetään olikohan mm- vai olympiakisoja, että ihan reipas joki.

Illalla paikalla sattui olemaan bändi Rolling in the Hay, joka soitti pieneltä maitolavan tapaiselta lavalta Bluegrass-musiikkia ja kaikki paikalliset hipit oli kokoontuneet yleisöksi. Meno oli hyvin hilpeää ja kaikki tanssivat ja pomppivat ympäri pikku peltoa. Itsekin keksimme uusia tanssimooveja. Ilta venyi myöhään jälleen, mutta hauskaa oli ja hienoa, että kunnollista hippikulttuuria on vielä jossain USA:n perämetsissä jäljellä.