Onpahan pitänyt kiirusta, voiko muuta oikein sanoa. Päivät on
kymmenen tuntisia toki jaettuna kahteen jaksoon. Oon ollu nyt kahdella
aamupalalla jossa tosiaan 550-600 ihmistä rynnii sisään juuri puoli
yhdeksästä kymmeneen. Illallisella oon ollu nyt myös kahdesti ja olisin
ollu tänäänkin eli parasta aikaa, mutta sainkin yllätysvapaan. Ei
haittaa, olis ollu yli 150 lasta paikalla joka on aina hieman
vaikeahkoa. Varsinkin kun en muista todellakaan lasten listaa ulkoa.
Katsoin sitä eilen ekan kerran ja suurin piirtein joka kohdasta pitäis
osata kysyä jotain. Eilisaamu oli ihan mukava sinänsä, koska aamupalalla
ei sinänsä tartte muistaa kauheasti asioita, pitää vain aktiivisesti
kiertää ja kerätä tavaraa pöydistä yhdellä kädellä. Tänään oli sitten
jostain kumman syystä aivan järjetön ruuhka jonkun aikaa ja mulla oli
kolme tilausta yhtä aikaa eikä paperia minne kirjoittaa, mutta jollain
ihmeen kyvyillä sain kaiken oikein ja vielä oikeille henkilöillekin. Ja
varsinkin, kun yksi tilauksista oli että kaakao, mutta ei kuumaa vaan
HIEMAN lämmintä ja sitä pitää roudata toisesta ravintolasta sen lisäksi,
että piti mennä keittiöön hommaamaan teetä,kahvia ja paahtoleipää,
ruskeaa ei valkoista. Aamupala tarjotaan 7.30-10.00 joten voi ihmetellä
mistä se kymmenen tuntia tulee loppuviimeksi täyteen. Meidän pitää
aamupalan jälkeen tietenkin valmistella ravintola joko lounasta tai
päivällistä varten johon menee sellainen pari tuntia sama sitten yöllä
illallisen jälkeen. Mikä onkaan mukavampaa kuin kiillottaa haarukoita
kello 23.45?
Mulla on oikeastaan kolme pomoa keitä pitää kuunnella, kaikki naisia.
Yksi heistä on erittäin perseelle potkiva, yksi todella mukava ja
herttainen ja yhtä en tunne ihan hirmu hyvin, mutta ystävällinen sekin
on. Tämä perseelle potkiva tyyppi hoputtaa jos en syystä tai toisesta
tee mitään, ystävällinen tyyppi taas on erittäin ymmärtäväinen aina kun
teen jotain päin mäntyä ja siitä puolesta välistä oleva kysyy kuinka
menee, mutta myös hoputtaa. Esim. Tänä aamuna pyysi mua hoitamaan
työtäni pikkuisen nopeammin jos mitenkään mahdollista. Sitten on
vuoropäällikkö joka pitää huolen, että kaikki on kunnossa seuraavaan
ruokailuun ja päättää koska päästään pois. Mukava tyyppi kuitenkin,
erittäin leppoinen mies. Työntekijät on suurimmaksi osaksi puolalaisia.
En tiedä, mikä polish invasion täällä on menossa, mutta tuntuu, että
keittiössä kuulee enemmän puolaa kuin englantia. Tosin mukavia ihmisiä
nekin on ei siinä mitään. Lisäksi on kaksi saksalaista ja liettualainen
ja tänään näin taas uusia ihmisiä joista en tiiä mitään.
Otin ekan päivän tavoitteeksi etten riko mitään, enkä rikkonut ihme
kyllä. Eilen kaadoin perunat pitkin pöytää, mutta luojan kiitos
asiakkaat oli hyvin ymmärtäväisiä ja pyytelin vain anteeksi ja putsasin
kaiken pois ja toin uuden äkkiä tilalle. Muutenkin ihmiset on ollu
todella mukavia mulle, vaikka oonkin sohlaillu milloin mitäkin
pikkujuttuja. Eilen meillä oli yksi pöytä jossa oleva nainen kuulemma
raivostuu heti kun saa liian ison annoksen ja sitten oli yksi
pöytäseurue joka oli valittanu muuten vaan koko ajan kaikesta ja sitten
mä menen ja annan vääriä annoksia niille. Ei ne ainakaan suuttunu, kun
kuulostin tarpeeksi pahoittelevalta. Lisäksi on ollu yksi vanha
pariskunta jolle oon tarjoillu kahteenkin kertaan ja ne tuli kiittämään
oikein nimeltä, joka oli mukavaa. Muutenkin tän homman kohokohtia on se
kun ihmiset ihan tosissaan tulee kiittämään niin kuin englantilaiseen
tapaan tuntuu kuuluvan.
Lisäsin jälleen pari kuvaa jotka otin toissapäivänä, kun kävelin tuolla hotellin mailla. Lisäksi näette mun työasun.
http://s32.photobucket.com/albums/d42/Landersfan/
Eipä oikeastaan muuta asiaa. Huomenna 7.30 aamupalalle, saas nähä
taittelenko taas lautasliinoja tunnin vai mitä. Joka tapauksessa
riittävän kiireistä tulee taas. Koska en ollu nyt sitten yllätysvapaan
takia briefingissä niin en ole varma luvuista mutta viimeinen jonka
kuulin oli 538 eli riittävästi. Toivottavasti mun vapaapäivät pysyy
kuitenkin paikallaan joiden pitäisi olla ti ja ke viimeisen tiedon
mukaan. Vois vaikka lähteä sos.toimistolle jos saisin tapaamisen siihen
väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti