Miljoona turvatarkastusta myöhemmin

Että semmoinen viikonloppu Belgradissa. Leimoja napsahti passiin, turvatarkastuksia oli mennen tullen vähintään kolme ja passin tarkastuksia 4-5. Sanoisinko, että kyllä se laittaa kuumottamaan, kun aletaan kysellä, että mitäs täällä teet naama erittäin vakavana. Mutta perusprotokollaa ilmeisesti. Olin puoliltaöin perillä ja majapaikkani omistaja tuli autollaan hakemaan kentältä. Mentiin supermarketin kautta (24h auki niin kuin aika monikin paikka tuolla) ja koin ensimmäisiä hämmennyksiä hintojen kanssa. Mikään ei maksa mitään, paitsi voi olis ollu jotain lähemmäs 3 euroa paketilta. Vertailun vuoksi yksi iso pullo olutta maksoi 10-20 senttiä suurinpiirtein, jos oikein osaan laskea. Nuo dinaarit, kun ovat vähän outoja. 110 dinaaria on yksi euro kuitenkin.

Tuossahan noita

Omistaja keitti sitten kahvit talolla, joka oli vanha 60-luvulta peräisin oleva parhaat päivänsä nähnyt 8-kerroksinen talo. Onneksi olin kolmannessa niin ei tarvinnut vetää rappuja ylös asti, hissi kun oli tietenkin rikki. Rappukäytävä oli semmoinen sisäänpotkittuja ikkunoita sisältävä erittäin pimeä ja kuppainen, mutta asunto oli siisti ja tilava. Ilmastointi puuttui, mutta ikkunaa kun piti auki niin pärjäsi juuri ja juuri. Lämpöä oli tosiaan yli +30 joka päivä. Juteltiin siinä sitten jonkun aikaa ja hoidettiin raha-asiat pois alta ja nukkumaan menin jotain puoli kahden aikoihin.

Lauantaina päätin sitten, että kävelen kaikkialle. Matkaa uudesta Belgradista vanhaan oli ehkä 3-4km, mutta urheasti taivalsin sen, eikä itse asiassa tuntunut edes pahalle vaikka aurinko paahtoikin aika lahjakkaasti. Menin linnoitukselle ja kiertelin vanhoja katuja ja kävin syömässä yhdessä ravintolassa. Merkillepantavaa on se, että uudessa Belgradissa (rakennettu toisen maailmansodan jälkeen) etäisyydet on aika reiluja ja bussi on fiksun valinta. Vanhan Belgradin voi kiertää kävellen aivan helposti. 

Sillan yli vanhalle puolelle

Uutta puolta

 Entäs se kieli sitten? Noh, sanaakaan en osaa vieläkään, on nimittäin tosi vaikea. Tai no Menjacnice, joka tarkoittaa rahanvaihtoa, mutta sitäkään en osaa lausua. Kaikki olis halunneet puhua mulle, mutta olin vain, että very sorry, no srpski. Hienoimpia tilanteita oli lähikaupassa, kun myyjä alkoi puhua mulle pitkään ja olin että en ymmärrä ja se osoitti olkapäitä ja sitten tajusin, että juu on ne punaiset :).

Linnalta näkymiä uudelle puolelle

Tärkeitä tyyppejä

Sunnuntai oli sitten keikkapäivä, joka normaalisti tarkoittaisi sitä, että menen kolmen aikoihin jonoon ja siinä se meneekin. Mitä sitten tapahtuikaan? Menin kolmelta areenalle hyvin nestettä juoneena, että ei vaan tule hukkaa ja otin vesipullon mukaani. Areenalla ei ollut ketään mailla eikä halmeilla ja päätin sitten kiertää toiselle puolelle. Vastaan tuli 5 ihmistä joista yksi alkoi puhua mulle ja olin taas, että en ymmärrä. Tämä sitten alkoi onnekseni puhua englantia ja sanoi etsivänsä ravintolaa. Minullahan ei ollut asiasta tietoa, vaihdeltiin siinä hetki infoa ja lähdin sitten näiden macedonialaisten Rammstein fanien kanssa syömään. Tässä maassa kukaan ei kuulemma mene kuin tuntia ennen keikkaa paikalle ja sitä ennen syödään ja juodaan. Ja sehän sopii. Täysi muutos suunnitelmiin ja voin sanoa, että oli hauskaa. Lähdettiin sitten neljän kanssa vielä pummilla bussilla keskustaan ja syömään ja juomaan lisää ennen kuin kuuden aikoihin palattiin takaisin pummilla jälleen. Söin muuten maailman parhaan burgerin, siinä oli käsintehty pihvi jonka väliin oli vielä jotenkin laitettu pekonia ja juustoa! Ostivat sitten paluumatkalla parit isot olutpullot mukaan ja jatkettiin piknikillä siinä areenan ja kiertuerekkojen vieressä musan raikuessa niitten autosta. Sisään areenalle päädyttiin loppuviimeksi vasta kun lämppäri oli jo lopettanut ja tässä vaiheessa tiet sitten erosivat koska mun lipulla oli eri sisäänkäynti vaikka luki muka samat tekstit kuin niitten lipussa. Käyntikortti on onneksi ja kutsu Macedoniaan :).



Noh, ei se mitään, siitä sitten läpivalaisut ja kopeloinnit laukulle ja ei kun keikalle. (En ole koskaan ollut läpivalaisussa areenoilla; kuulin että jossain oli pommiuhka, onneksi vasta jälkeenpäin, mutta kaippa ne on silti aina samat tarkastukset) Kymmenen minuuttia tartti odottaa ja Rammstein hyppäsi lavalle. Tuskattomin keikkareissu mitä jonotukseen tulee. Ekan biisin aikana joku heitti bissensä lattialle ja hypin loppukeikan semmoisessa litrasessa lätäkössä, mutta ei se mitään, kengät on ehkä nyt kokoa pienemmät. Muutoinkin yleisö oli tähänastisen kokemukseni perusteella parasta ja innostuneinta koskaan. Takariviä myöden kaikki oli mukana ja lauloivat kovempaa kuin muualla. Yllättävän hyvin se saksan kieli irtoaa näiltäkin. Liikuttava hetki oli, kun encore alkoi ja flyygeli nostettiin esiin ja Flake säesti Tilliä Mein Herz brenntissä. (Originelli video http://vimeo.com/55028438) Aina kun nuo sanat tuli niin koko halli sen lauloi ja siitä tuli kyllä sellaiset kylmät väreet, että ei koskaan. Inhaa oli hallilla se, että melkein kaikki tupakoi sisällä ja oluenmyyjä kiersi kesken keikankin oluttötterönsä kanssa myymässä. Tämä ehkä vähän tämmöinen takarivin ongelma, mutta no jaa. Näkyvyys ei liioin ollut itellä mikään hirveän hyvä, koska "yllättäen" olin taas kolmen 2-metrisen miehen takana enkä päässyt liikkumaan siitä oikein mihinkään. Hyppimällä sitten näin mitä näin ja olihan se taas hienoa. Kunpa oliskin ne monsteribuutsit mukana niin ei olisi näitä ongelmia. Setti on lyhennetty tunti neljäänkymmeneen entisen kahden tunnin sijaan, vaikka vaan 3-4 biisiä on jäänyt pois. Mutta ne siirtymät silloin kun oli vielä toinen lava ja silta toi kyllä lisää kestoa show'lle. Noita ei enää ole, eikä ole venettäkään. Toisaalta, kun soittaa 18 biisiä niin keikka on todella intensiivinen. Kaksi hidasta biisiä ja kaikki muut täyttä mättöä alusta loppuun, sanoisinko, että todella uuvuttavaa yleisössä, kun hypit ylös alas. Siitä johtuukin tämä tämänpäiväinen jalka-selkä-niska-käsijumi. Niin ja se perinteinen, että ääni ei ole kuuluvissa.

Näkymä ikkunastani, samanlainen rakennus kuin omani

Joku oli aina pelaamassa koripalloa kentällä

Sunnuntai menikin sitten selviytyessä kahdeksan tunnin lento-juna-yhdistelmistä ja vielä huomiselle yhden esitelmän omien osuuksien harjottelusta. Omistaja ajoi mut kentälle sen jälkeen kun oltiin hörpitty serbialaista limukkaa ja juteltu yhen bosnialaisen naisen kanssa. Käytiin autoa tankkaamassakin ja sehän on palvelutankkausta ei itse. Lisäksi auto kävi metaanilla. Vähän vaikea järjestelmänä, mutta hinta on neljäsosa bensasta, kannattaisi siis jonkun miettiä tätä!



Mitä tästä viikonlopusta jäi siis käteen: Uusia, ihania tuttavuuksia, pakollinen Balkanin kiertue tekemislistalle, kielen opettelu ennen sitä, sillä paikasta ei muuten saa kaikkea sitä irti, mitä haluan, kaiken kaikkiaan se suunnaton ystävällisyys ja avuliaisuus, mitä tuolla on. Ei tuollaista näe missään läntisen Euroopan maissa. Yksi macedonialaisista sanoi, että hänet on kasvatettu niin, että jos joku tulee kysymään, että voiko hän nukkua yön kodissasi niin sinä otat hänet vastaan ja tämän uskon olevan kaikkien kasvatus tuolla. Pitäisi kokeilla joskus, ottaa auto alle ja mennä kodista kotiin yöpaikan tarpeessa. Todellakin, kieli, ei mulla muuta järkevää nyt tähän ole. Serbian kielikursseja onko missään? Sillä kiellellä kun pärjää koko Balkanissa sitten suht hyvin, on kuulemma kuin norja ja ruotsi maiden välillä. Onneksi kyrilliset aakkoset on jotenkin hanskassa, en olisi muuten löytänyt katujakaan. Mutta ehdottomasti tuleva turistimesta, voisin kuvitella ja ne ketkä englantia osaa niin osaa hyvin, näillä on nimittäin tekstitykset tv:ssä. Auttaa heti paljon!

Olen aina todennut, että yksin on paras matkustaa ja sitä mieltä olen vieläkin vahvemmin tämän viikonlopun jälkeen. Ei tämmöistä koe ison joukkion kanssa mennessä! Taas on majapaikkoja lisää maailmassa :).

PS. Juomavesi ei kuulemma joidenkin lähteiden mukaan ole juomakelpoista. Kuulin tämän siis nyt jälkeenpäin. Join sitä kaupunginlähteestä niin kuin muutkin ja hanoista, enkä ainakaan vielä ole kipeäksi tullut, että kyllä sitä voi juoda. Se on vaan todella kalkkista, erit. vanhan Belgradin puolella, että maun puolesta pullovesi on ehkä kuitenkin miellyttävempää.

Tässä vielä jälkilisäyksenä uudet ystäväiseni Macedoniasta