Rhein in Flammen sekä Wolfsburgista Berliiniin (La-Ke)

Lisää kuvateksti

Viime viikko olikin antoisa matkustuksen suhteen. Lauantaina oli Rhein in Flammen, jota olen henkilökohtaisesti odottanut siitä asti, kun kuulin siitä ennen tänne tuloani. Koko päivä tuolla saarella hyvää rokkimusaa piknikillä kuunnellen ja ilta huipentui ilotulitteisiin ja värikkäillä valoilla koristeltuihin ohiajaviin laivoihin. Onneksi oli loistava sää.

Kraftwerk

"Hieman" pitkäksi menneen illanistujaisen jälkeen suuntasin puoliltapäivin sunnuntaina Bonniin jossa olin sopinut tapaavani kaksi Rammstein fania joiden auton kyydissä pääsin sitten perille Wolfsburgiin. Olivat niin mukavia, että veivät mut hotelliin ja keikkapaikalle ja vielä takasin illalla. Eivätkä edes pyytäneet maksua, vaikka olin bensat varautunut maksamaan! Säästyi reilusti rahaa ja sekös lämmitti mieltä. Keikka oli 1400 ihmistä vetävässä Kraftwerkissa, Volkswagenin tehdasrakennuksessa. Sinne mentiin pientä ponttonisiltaa pitkin. Päivällä oli tosi lämmin, mutta onneksi sai jonottaa varjossa, päädyinkin sitten toiseen riviin jälleen kerran. En nyt ala kirjoittaa mitään romaania yksityiskohdista, mutta oli elämäni top 3:een menevä keikka. Ensimmäinen kerta, kun näkee bändin noin pienessä tilassa ja olihan se hienoa. Tulien kuumuus korostui entisestään, mutta tällä kertaa en mennyt kyykkyyn, vaikka olisi ehkä pitänyt. Saippuaa ja ouzoa tuli jälleen päälle reilusti ja oli hauska mennä keikan jälkeen hotellille (joka oli selkeästi rauhalliseen businessrentoutumiseen tarkoitettu) sen näköisenä kuin olisin hypännyt veteen ja uinut sen jälkeen confetissa. Ikimuistoinen keikkareissu todellakin ja yleisökin oli vireämpää, johtuen varmaankin siitä, että lippuja oli erittäin pieni määrä ja ne ketkä niitä sai oli suurimmaksi osaksi fanifoorumin jäseniä.

Mun asunto

Maanantaiaamuna otin sitten taksin rautatieasemalle ja hyppäsin junaan kohti Berliiniä. Matka kesti 1,5 tuntia ja pääsin perille puolilta päivin. Kämpälle mun piti ilmaantua kahdeksi joten kiertelin rautatieasemalla hetken ja ostin aluelipun reissuni ajaksi. (huom. itselle; ensi kerralla vain AB-alue ei C:tä). Kun sitten meinasin hypätä S5:een kohti Jannowitzbrückeä niin eihän se kulkenut jonkun hätätilanteen takia, mutta onneksi osaan saksaa niin ymmärsin kuulutuksesta millä pääsen sinne. Voi niitä parka-turisteja, jotka istui asemalla oottelemassa eikä junaa tulekaan. Tämän jälkeen pääsinkin sitten helposti Neuköllniin, jossa asuntoni oli. Avaimet oli tarkoitus noutaa omistajalta, tai niin luulin kun olin hieman huonosti sähköpostin lukenut ja menin sinne eikä ketään ollut paikalla. Onneksi netti toimi ja tajusin, että mun piti mennä omalle asunnolleni jossa sen kaveri antaisi avaimen. Puhelimen akun uhkaavasti vilkuttaessa loppua sain vielä onneksi soitettua sille, että olen tulossa ja että se tulisi avaamaan ulko-oven. Tämän jälkeen sain ihanan asunnon itselleni ja kyllä kelpasi levätä loppupäivän. Alueesta sen verran, että Kreuzberg oli ennen maahanmuuttajien levottomuuksilla väritetty paikka ja nykyään se on tuo Neukölln. Katuni näytti kyllä sen, että paikka on toistaiseksi vielä vähemmän siistitty kuin Kreuzberg. Ikkunastani näkyi päivin öin iso lauma mustia miehiä, jotka selkeästi myi huumeita ja muutoinkin katu oli täynnä maahanmuuttajia. Lähin U-bahn pysäkkinikin oli vielä rakenteilla joten se oli vielä normiakin klaustrofobisempi paikka. Mutta oloani en tuntenut uhatuksi kertaakaan, korkeintaan säikähdin pari kertaa, mutta siitä myöhemmin lisää.

Mun asunto

Keittiö

Maanantaina en tosiaan sitten tehnyt mitään kauppareissua kummempaa, oli sen verran keikanjälkeiset tuskat menossa ja väsytti aivan tajuttomasti. Tiistaina suuntasin sitten luksusaamiaisen jälkeen (tein itse pekonia, munia ja paahtoleipää) DDR-museoon. Ajattelin, että ei siellä aamulla vielä hirveetä tungosta ole, mutta olihan nyt toki. Mutta pääsi kuitenkin liikkumaan ja sain kaikki jutut katottua. Ihan mielenkiintoinen sinänsä, vaikka olikin aikamoinen turistirysä. Sai kattavan kuvan DDR-ajan ihmisten elämästä. Siellä sai mm. vierailla itäsisusteisessa asunnossa, vankityrmässä, istua trabissa sekä valtiomiesten Volvossa ja tietenkin lukea hirmuiset määrät tietoa vaikkapa koulutuksesta. Sain tarpeekseni turisteista, joten suuntasin sitten tutuille kulmille Friedricshainiin ja menin Humanan kierrätyvaateliikkeeseen jälleen kerran. Löysin itselleni kesätakin, tai noh, kaksi kun en osannut päättää ja hintaa oli huimat 6 euroa/kpl. Pieni sadekuuro iski päälle kun tulin ulos kaupasta joten menin U-bahnilla käymään kotona. Iltapäivällä lähdin etsimään postimerkkejä äitienpäiväkortin lähettämiseksi ja kuinka ollakaan google petti. Se ohjas mut erittäin synkeälle pikkukadulle jossa oli kyllä pakettiautomaatti, mutta sieltä sai ostettua vain pakettipostimerkkejä. Kiersin sitten pitkän lenkin mm. Tempelhofin kentän reunaa pitkin takasin kotiin. Katsoin googlea vähän uudestaan ja löysin postitoimiston 1,5 kilsan päästä kauppakeskuksesta ja sinne sitten. Sain kuin sainkin kortin lähtemään ja ilmeisesti pääsi ajoissa perillekin. Pitkien kävelyiden jälkeen uni maittoi kyllä jälleen.

Oberbaumbrücke

Keskiviikon ohjelmaan kuului sitten seuraava museo eli Alte Nationalgalerie. Taidemuseo, täynnä saksalaista taidetta. Syy, miksi halusin sinne oli suosikki Caspar David Friedrichin maalaukset, mutta yllättääkö nyt sitten ketään, että se oli ainut osasto joka oli kiinni, koska siellä oli jonkin sortin konsertti tulossa... Kävelin sitten kuitenkin koko museon läpi ja löytyi sieltä ihan mielenkiintoisia teoksia. Loppua kohden alkoi sitten väsyttää se taiteen määrä, joten lähdin sitten pois. Suuntasin Prenzlauer Bergiin kävelemään vanhoille ja vähän uusillekin kulmille. Istahdin kivaan ravintolaan syömään meksikolaista ja hörppimään happy hour cocktailia ja katselin ihmisiä jotka meni ohi. Muutoinkin tuli loppupäivä vietettyä rennoissa tunnelmissa. Iltasella päätin sitten käydä katsomassa Lonely Planetin innoittamana Kreuzbergin kapinaosia, joissa yleensä on 1. toukokuuta mellakoita jne. Ihan rauhaisa paikka, hienoja seinägraffiteja ja muutama hassu punkkari koirineen. Sitten eksyin vähän ja käännyin katua liian aikaisin ja päädyin jollekin sivukadulle ennen tuota kuvassa olevaa Oberbaumbrückeä. Paikka tarjosi hyvän paikan ottaa kuvan tuosta sillasta, mutta se oli taas yksi niistä paikoista joihin en yksin pimeällä haluaisi eksyä. Aidatun alueen sisällä oli noita perus "Wall street alas!" telttoja ja yhdestä teltasta kömpi ulos punkkari koiransa kanssa kitara kädessä siihen kadulle, soitteli vähän kävellessään ja hymyili mulle kun menin ohi. Tästä kiersin sitten sillan yli katsomaan East Side galleryn tuhoa (ne oli siitä osan repinyt pois ja rakentavat rumaa taloa, huonolle paikalle). Kadulla kaksi yksipyöräisillä ajavaa jonglööriä viihdyttivät autoilijoita pomppaamalla keskelle tietä jonglööraamaan aina punasien valojen aikaan. Kiersin sitten vielä ravintolakortteleita läpi ennen palaamistani takaisin kotiin.

Tarina jatkuu...