Berliini osa 2

Torstaina huitelin sitten Tempelhofin lentokentälle. Harhailin pikkuisen, mutta löysin sitten oikean paikan. Onneksi otin sateenvarjon mukaan, nimittäin kun sitten kentälle menin sisään vettä tuli kaatamalla ja tuuli oli valtava, että ei se vajo sitten niin paljon auttanut, mutta jotain edes. Päätin sitten kävellä kuitenkin puoleen väliin kenttää ja lähteä sitten jatkamaan. Sadekin sitten loppui. Hahmottui itselle hyvin, kuinka ison alueen noinkin pieni kenttä vie ja koulussa opittu tuli mieleen oikein hyvin. Lisäksi itse hangaarit muodostaa Pentagonin jälkeen maailman suurimman hallintorakennuksen joten voin sanoa, että olihan siinä rakennuksella pituutta ja mahtipontisuutta. Kentältä lähdin sitten pois ja menin kiertelemään Kreuzbergiin hetkeksi jonka jälkeen jatkoi Prenzlauer Bergiin kaduille joissa erään tietyn yhtyeen jäsenistöä on asunut DDR-aikoina. Lisäksi kävin kadulla josta legendaarinen kuva on otettu jossa sotilas hyppää muurin toiselle puolelle. Palasin takaisin kotikulmille ja istuin dönerille. Siinä rauhassa auringonpaisteessa kun istuin niin yhtäkkiä joku tyyppi tuli ja otti paikan mainoskyltin ja paiskasi sen päin autoa ja jatkoi eteenpäin. Rotujännitteet aika kovia tuolla alueella. Menin sitten kämpille hetkeksi lepäämään ja menin sitten Prateriin tapaamaan kahta Rammstein tuttua joiden kanssa sitten syötiin vähän lisää ja juteltiin. Käytiin myös ihanassa Brauereissa joka tekee omaa oluttaan rautatien alla. Nätti paikka. Paluumatkalla ennen pysäkkiäni kaksi miestä alkoi tappelemaan, kun toinen ei ottanut jalkoja pois penkiltä. Peruutin hieman taaksepäin.

Perjantaina suuntasin kohti Olympiastadionia viimein. Olen halunnut käydä siellä ties kuinka kauan ja nyt sain viimein aikaiseksi. Stadion on hieno ja aluekin on täynnä mielenkiintoisia historiapointteja mm. lääkäritoiminnasta Hitlerin kisojen aikaan joka oli karseaa luettavaa. Ihmiskokeita oli tehty silloinkin, mutta naisille. Kiertelyn jälkeen menin käymään sitten ylhäällä glockenturmissa, joka on korkea ja hieman ränsistyneen puoleinen torni sisäänkäynnin tykönä. Mutta kivat oli maisemat. Tämän jälkeen päätin sitten mennä Treptower Parkiin josta en hirveästi tiennyt, mulle oli vaan vinkattu, että saattaisi olla mielenkiintoinen paikka. Ja olihan se! Sisäänkävely portista, vastassa matkan päässä itkevä äiti-Venäjää kuvaava patsas. Siitä näkyikin sitten valtavalle patsaalle jossa puna-armeijan sotilas iskee hakaristin miekallaan säpäleiksi pidellen lasta käsivarrellaan viitta hulmuten. Paikkahan on siis neuvostoliittolainen muistomerkki/hautausmaa sotien uhreille. Siellä oli kivipaaseissa venäjäksi ja saksaksi Stalinin lainauksia, joissa kerrottiin sosialismin hyvyydestä.

Suosittelen lämpimästi kaikille historiaintoilijoille, tekee vaikutuksen ilman kiinnostustakin toki. Tämän jälkeen kävelin vielä kaupungilla viimeisestä illasta nauttien.

Olympiavoittajia, on siellä suomalaisiakin

Lauantaina, koska aikaa oli, menin käymään Stasi-museossa. Siellä demonstroitiin ensin normaalielämää DDR:ssä ja oli valokuvia joista tunnistinkin sitten yhden tyypin punk-bändien kuvia kattellessa; Aljoscha Rompe Feeling B:stä. Normielämän esittelyn jälkeen näytettiin propagandakasvatuspuoli ja siitä sitten vakoilupuolelle ja katselemaan Stasin päätyyppien työhuoneita. Aivan valtaisia kokoushuoneita ja voin vaan kuvitella kuinka siellä on päätetty kuolemantuomioista yms. Vakoilulaitteista siellä oli kaikenmaailman kameroita mm. linnunpöntöissä, kauluksissa, puunrungoissa jne. Esillä oli myös henkilökuvia joissa luki niitten Stasi-tiedot, jotka on aina pelottavan yksityiskohtaisia. Lopuksi katsoin yli tunnin mittasen dokumentin Stasin toiminnasta ja se kyllä valaisi tuon laitoksen toiminnan lopullisesti. Tarkoituksena oli luoda yhteiskunta, jossa kaikki valvovat kaikkia ja kaikkea. Niillä oli jopa suunnitelma jos ydinpommi tuhoaisi Saksan. Tuon paperin viimeinen lause oli, että "Rakennamme DDR:n uudelleen, mutta kuka ja kenelle?" Ensi kerralla toivottavasti olisi aikaa mennä käymään niitten vankilassa, nyt siihen ei aika riittänyt, koska sinne pääsee vain opastetuilla kierroksilla. Yleensä ex-vangit vielä kierrättää, että se olisi varmasti mielenkiintoinen kierros.

Äiti-Venäjä

Vaatimaton patsas

Kotimatka oli pitkä, koska ei niin yllättävää kyllä, juna oli myöhässä loppuviimeksi yli tunnin, eli neljän tunnin matkan sijaan tuli sitten semmonen kuutisen tuntia ja lisäksi vielä Kölnistä kotiin.