Luova tauko

Viimeisiin kokeisiin lukua ja nyt, kun on luovan tauon paikka ennen loppurutistusta niin kerron hitusen viikonlopusta. Olin Kölnissä Amphi-festivaalilla la-su ja olihan huikea festari! Pieni, kaunis, hyvin järjestetty ja kaikin puolin erittäin rauhaisa. Semmoista yhteishenkeä mitä nyt täysipainoisilta goottifestareilta mun mielestä voi odottaa. Tapasin myös Suomesta matkanneen Natalian jälleen täällä Saksan päädyssä ja hänen mukanaan monta saksalaista, joita tulen varmastikin tapailemaan siellä sun täällä A life [Divided] keikoilla tai Eisbrecherin keikoilla. 
Lauantaina tosiaan meidän pääfocus oli katsoa tuon ALD:n keikka ja eturivissähän sitä oltiin. Kyseessä siis, niille ketkä eivät tiedä, Eisbrecherin kitaristin bändi jossa hän on laulajana. Samainen henkilö joka tavattiin Erfurtissa silloin pääsiäisenä Eisbrecherin keikan jälkeen. Kiitos eturivin sain laulaa Hey You laulun kertosäettä mikkiin. Keikan jälkeen mentiin nimmaritilaisuuteen, jossa sitten päätin jutella saksaa pojille ja sehän meni ihan täydestä. Nimmarit ja yhteiskuva Jürgenin kanssa tuli myös hommattua. Tästä sitten hengailtiin alueella ja käytiin katsomassa muita bändejä. Itselleni jäi mieleen Agonoize, joka teki vaikutuksen kaikella friikkeydellään ja muutenkin miellyttävällä musiikilla. Muutenkin huomasin tämän viikonlopun aikana, että EBM musiikki on alkanut kiinnostaa enemmänkin kuin uskoinkaan.

Sunnuntaina ei ollut ihan niin aikainen herätys, mutta edellisillan venyttyä pitkähköksi hengailtuamme pitkään festarialueella myös ALD:n tyyppien kanssa niin kyllä se aikaiselta tuntui. Halusin nähdä Icon of Coilin keikan joka on sitten Andy LaPleguan eli Combichristin laulajan sivuprojekti. Ja nautin siitäkin täysillä. Lopussa se tuli hyppimään meidän yleisön joukkoon ja "tavoillensa uskollisena" littasi mun varpaan tietenkin lyttyyn. Viimeksi kun oon sen nähnyt se tallasi mun sormien päälle, mutta toisaalta suuteli ne kuntoon silloin. Hieno mies. Jäätiin sitten siihen, koska illan päätarkoitus, Oomph!, esiintyi kahden aktin jälkeen. Halusin mennä nimmaritilaisuuteen tapaamaan niitäkin, mutta totesin, että en olisi ikinä päässyt enää takaisin toiseen riviin. Päätös oli oikea. Ennen Oomphia! oli kuitenkin vielä Letzte Instanz, josta en ennakolta pitänyt yhtään, mutta herranen aika ne oli hyviä livenä. Aion kuunnella niitä kyllä tulevaisuudessa enemmän. Sitten oli vielä vuorossa Diary of Dreams joka oli livenä  huomattavasti parempi kuin pikaisesti Youtubesta kuunneltuna. Sitten oli H-Hetki ja sieltähän marssi 7 ihmistä neljän sijaan lavalle, joka oli jo iso muutos seitsemän vuoden takaiseen. Ne soitti upeita lauluja, yleisö hyppi ja huusi, kuumuus oli huikea, Dero (laulaja) hyppäs yleisöön keikan aikana ja sit ku haluttiin encorea jota ei ajan vuoksi saatu niin se hyppäs vielä kerran yleisöön kiitokseksi. Upea keikka ja parempi kuin seitsemän vuotta sitten Ruisrockissa ollut. Se ensimmäinen ja tähän mennessä viimeinen Suomen keikka. Toivottavasti tulisivat vielä joskus, tosin yleisö Saksassa tuntee ne joten meno on parempaa.

Tuossa vielä linkki kuvaan jossa meitsi laulaa, onneksi naamani ei kuitenkaan näy :D