Katsoin tuossa töiden jälkeen netistä suorana tullutta Docventures kyselytuntia. Kyseessä on Madventures kaksikon uusi 12-osainen massiivinen dokumenttisarjoihin pureutuva ohjelma, jota todella odotan innolla. Se alkaa ensi keskiviikkona klo: 22:10. Ensin on pohjustus aiheeseen, sitten katsotaan dokumentti aiheeseen liittyen ja sitten alkaa suorana lähetyksenä 45 minuuttinen keskustelu studiovieraan kanssa johon yleisö voi osallistua myös netin kautta. Itse aion olla kyllä aina töllöttimen ääressä, kun tuo tulee tuutista ulos. Aiheet on mielenkiintoisia ja siellä on semmoisia tabuja joista Suomessa kukaan ei uskalla oikein ääneen puhua. Toivottavasti jotain muutosta saataisiin aikaiseksi tällä keinoin. Ja se, miksi aloin nyt intoilla täällä tästä ja aloin edes kirjoittamaan jotain ja juuri matkailublogiini on Tunnan lausahdus:
"Jokainen tarina siitä, että joku on lähtenyt meidän takia reissuun, on syy jatkaa Madventuresin tekemistä"
En olisi koskaan lähtenyt yksistäni ulkomaille, jos kyseistä ohjelmaa ei olisi olemassa. En ainakaan 17-vuotiaana. Vaikka en ole matkustanut vieläkään sinne Aasiaan (kyllä, se tapahtuu ihan lähivuosina, kun nämä massiongelmat saadaan ratkottua) olen viettänyt pitkähköjä aikoja ulkomailla ja melkein 100% niistä on olleet yksin tehtyjä reissuja. Ei se aina ole mitään ruusuilla tanssimista, vaikka ulkopuoliselle voipi vaikuttaa, että "siellä se nyt menee ja sillä on niin helppoa ja mukavaa". Ei se ole aina sitä, eikä pidäkään. Mulla on tuskin koskaan ollut mitään matkaa, ettei joku asia olisi mennyt pikkasen niin ja näin tai aivan päin helvettiä. Se mikä ratkaisee on miten siihen suhtautuu. Jos koko reissu on sen jälkeen pilalla niin omassa asenteessa on paljon vikana. Itse otan noista kämmeistä opikseni ja jatkan kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka oikeasti siinä kasvaa henkisesti ja näkee asioiden toisenkin puolen. Myös se, että yksin näkee niin paljon erilaisia asioita kuin jos menee kaverin tai mikä pahinta ryhmän kanssa jonnekin. Ei kukaan tule paikallisista lähestymään ja tutustumaan, kun olet kaverin kanssa ja palatat sitä kuulemma turkin ja tanskan sekoitukselta kuulostavaa suomen kieltä. Yksin menemiseen liittyy myös spontaanius. En ole koskaan ollut spontaani ja mulla pitää aina olla joku hemmetin suunnitelma. Mutta, kiitos matkailun, olen oppinut olemaan paljon spontaanimpi. Jos joku tuntematon ehdottaa jotain kadulla niin, olettaen että mulla ei tuu huonoja viboja siitä, niin lähden kyllä mukaan. Kyllä ne mädät omenat sieltä aika hyvin oon saanu eroteltua ja terve järki riittää toki pitkälle. Oon saanut maistella erikoisia ruokia ja tutustua hienoihin paikallisiin ihmisiin, kun olen sanonut "kyllä". Belgradin reissu on ollut ehkäpä se kaikista paras näistä spontaaneista jutuista. Ne ihmiset ovat edelleen olemassa elämässäni, joten ei huono päätös. Lisäksi Jenkeistä jäi muutamia hyviä tyyppejä joiden kanssa olen yhteyksissä silloin tällöin, kun aikaa on. Tunnen Ausseja ja argentiinalaisia, koska olen vain sanonut "kyllä" oikealla hetkellä ja tehnyt jotain uutta. Ja mielestäni voin tästä kaikesta kiittää Madventuresia ja seikkailuhan on vasta alkanut!
Tässä vielä lista Docventures aiheista ja leffoista. Ja eikun nauttimaan ja sivistymään!
1. USKONTO: Kumaré 28.8. Klo: 22.10 Yle TV2
2. TALOUS: Four Horsemen
3. MUSIIKKI: Searching for Sugarman
4. LUONTO: Microcosmos
5. RUOKA: Food Inc.
6. TAIDE: Exit Through the Gift Shop
7. HAMPPU/PÄIHTEET: Grass
8. SEKSI/PROSITUUTIO: Whore's Glory
9. RAHA/AHNEUS: Queen of Versailles
10. PSYYKE: The Substance
11. VÄKIVALTA: The Act of Killing
12. IHMISKUNTA: Koyaanisqatsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti