lauantai 7. syyskuuta 2013

Kielijuttuja

Pienenä välipalana tässä mielenkiintoinen ja asiallinen artikkeli.

Tottahan se on, että suomalaisille kynnys puhua ääneen on huiman korkea ja korvien välissä huutaa ääni, kun tekee virheitä. Tästä pitää päästä eroon ja puhua rohkeasti, virheistä välittämättä. Pääasia, kun viesti menee perille, vaikka mutkienkin kautta. Elekieli on paras apu, aina. Kaikki Suomessa osaisivat sitä ruotsia jos sitä uskallettaisiin käyttää aina tilaisuuden tullen. Itsekin olen syyllistynyt siihen, että vaihdan mielelläni englanniksi kun pohjoismaalainen ilmestyy paikalle. Tai suomeen, jos suomenruotsalaisista on kyse. Ovat tehneet näin itsekin, kun ovat huomanneet sen huiman epäröinnin, kun minun pitäisi toista kotimaista vääntää.

Syy, miksi tämä aihe nyt sattui päätymään blogiin on se, että viime viikolla meille soitti oikein kunnon riikinruotsalainen ellei jopa peräti vähän norjan puolelle kallistunut ihminen. Vastasin ja kuulin että hejssan ja totesin, että hitot nyt kokeillaan tuleeko tästä mitään puhelimessa. En ollut koskaan ruotsia puhelimeen puhunut ihan siitä syystä, että puhelimessa ei voi käyttää elekieltä apuna ollenkaan ja omat sanavarastoni ovat hukassa, mutta kaikki kielioppisäännöt osaan kyllä (koulutuksessa kehittämistä?). Mies kysyi sitten että talar du svenska ja olin, että kyllä jonkun verran, mutta enpä tajunnut sanoa, että puhu hitaasti. Sieltä alkoi tulla tekstiä aivan valtavalla syötöllä, mutta jokin osa mun aivoista tajusi mitä se sanoi ja sain jonkinlaisen vastauksen aikaiseksi sekä tarvittavat jatkokysymykset avainten noudosta (en toki muistanut mikä on avain ruotsiksi joten englantia sotkin siinä vaiheessa) sekä saapumisajasta. Ja ihan hyvin se meni! Kun laitoin luurin alas oli kyllä todella ylpeä olo, että olin yrittänyt edes. Kyllähän sitä saksaa meinasi väkisin vääntää tulemaan ja pari sanaa englantia piti heittää sekaan, kun loppu sanat, mutta sain viestin perille, puhelimessa! Ja pisteet muuten miehelle siitä, että se ei vaihtanu englantiin, vaikka kuuli mun takeltelun. Keppiä ja porkkanaa niin kyllä hyvä tulee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti