Tansania - kesho kesho, pole pole (osa 1)

Katsotaanpas, kuinka tämän matkan saisi paketoitua nyt sitten. Alku jo Helsingistä lähtien oli hyvin miellyttävä, kun lähtöselvityksessä ei löydetty meidän lentoja Frankfurtista eteenpäin. Jotkut laput annettiin sitten käteen ja päästiin ihme kyllä Ethiopian Airlinesin molemmille lennoille ihan ongelmitta. Yhtiöstä sen verran, että en enää ikinä lennä sillä muuta kuin pakosta. Ruoka oli hyvää, mutta sitä oli liian vähän, tekninen välilasku Roomassa tarkoitti sitä, että paikalle tuli lisää ihmisiä, kun kaikki oli jo vaihtaneet paikkoja parempiin joten kaikki istui missä nyt sattui tilaa olemaan = kaaos. Henkilökunta ei välittänyt turvaohjeista yhtään vaan jopa nousukiidon aikana ihmisiä saattoi juoksennella vielä käytävällä.Siitä huolimatta, että Roomassa itseltäni meinasi verisuoni poksahtaa kaiken säädön kanssa päästä niin urheasti vain keräsin itseni, ja kyllä se ilmainen punaviini asiaa saattoi myös auttaa. Siitä päästiinkin sitten Addis Ababaan seuraavaan vaihtoon. Aikaa oli hyvin, kenttä oikein kunnon kehitysmaa kenttä; iso, mutta esimerkiksi kuulutukset hoidettiin huutelemalla ihmisille, että minnekäs ollaan menossa. Mekin vasta tuntia ennen lentoa kysyttiin, että millekähän portille pitäisi mennä, kun ei sitä meidän lentoa vaan ainoalle taululle ilmestynyt. Mutta rauhassa vaan ja niin vaan päästiin pienen sähläilyn jälkeen oikeaan koneeseen ja viimein kohti Dar Es Salaamia.

Dariin päästiin ihan aikataulussa ja viisumin hoitamisen jälkeen (50$) käveltiinkin sitten ulos vielä yhden ruuman laukun läpivalaisun läpi. Ulkona odotti kaverini kaverien hoitama autonkuljettaja Frank, josta oli koko reissulla maailman eniten hyötyä. Vaihdoin läjän rahaa shillinkeihin ja sitten hypättiin autoon ja lähdettiin viilettämään Darin ihanan kaoottisen liikenteen läpi milloin ohittaen vasemmalta kuin oikealtakin. Ajomatkan hinta oli 50,000 Tansanian Shillinkiä elikkäs n. 25€ jos en ihan väärin tässä äkkiseltään laskenut.

Päästiin sitten näppärästi asuintalollemme, joka oli siis matkakaverini kaverien omistama. He asuivat siinä kuitenkin vain reissumme 3 viimeistä päivää, sillä heillä oli asunnonvahtimistehtäviä Suomen suurlähettilään residenssissä. Tästä asunnosta myöhemmin lisää. Asunto johon tultiin oli vartioidun portin takana ja kolmannessa kerroksessa yhdessä neljän kerrostalon kompleksin rakennuksista. Myös oma uima-allas kuului asiaan joten sanoisinko, että aikamoinen länkkäri-Afrikka, kun olin kuitenkin odotellut hyttysverkkoja, sähkö- ja vesikatkoja ja ilmastoinnin puutetta. Näitä ei kuitenkaan ollut, lukuunottamatta sähköjen ajoittaista katkeilemista siellä sun täällä. Näistäkin lisää myöhemmin.

Illalla lähdettiin huimasta väsymyksestä huolimatta käymään vielä syömällä piakkoin aika tutuksi kulmaksi tulevalla Seacliffillä ja siellä olevassa hotellissa. Bajajilla mentiin vauhdikkaasti ja pääsin heti kunnon menon makuun kiinni. Maailman paras kulkupeli, ihan oikeasti. Tultiin illalla takasin kämpälle ja kyllä nukutti makeasti useiden tuntien hereilläolon ja matkustamisen jälkeen. Tästä tarina jatkuu sitten eteenpäin seuraavalla kerralla. Nämä merkinnät tulevat afrikkalaisella mallilla eli erittäin hitaasti ja epäsäännöllisesti.