Napsahtihan se sieltä

Praterissa

Nyt kun viimein on jotain raportoimista niin laitetaanpa tännekin. Eli tänään vihdoin ja viimein sain työpaikan! Tegelin lentokenttä on lokaationa ja myyn siellä pientä purtavaa eli bretzeleitä, snackeja ja juotavaa. Työssä on hyvät etenemismahdollisuudet ja muutenkin pidemmän ajan kannalta erittäin järkevä valinta. Ainakin koepäivä oli jo hauska, vaikka toki olin toisen työntekijän kanssa siinä eli kun oli hiljaista niin oli edes joku kenen kanssa pälättää, mutta onhan sitä jo torilla tottunut siihen, että jos on hiljaista niin kyllä siitäkin voi selvitä vielä. Ja tuossa on kuitenkin tiettyjä juttuja joita voi silloin tehdä eli kyllä siinä sen vajaa 9 tuntia hyvin pystyy olemaan. Työajat tulee olemaan sinänsä ok:t toki asun niin kaukana, että aamuvuoro, joka alkaa 4:30 vaatii vähän ponnistusta sillä bussissa on oltava 2:50. Mutta se on koepäivänä kokeiltu ja selviän siitä ihan mainiosti kunhan jonkun rytmin joskus saa päälle. Ja näemmä se tunnin yöunillakin oli selvitettävissä, onneksi on vielä siis vähän nuoruutta jäljellä. Haha.

Slush on paras keksintö

Heinäkuu tosiaan alkoi muutolla tänne Buckowin perämetsään, eteläiseen Neuköllniin. Asunto on juuri niin hyvä kuin ajattelinkin. Ja ennen kaikkea yksin asuminen on hienoa, viimeksi kuitenkin Levillä asunut yksin ja sitä ennen Skoteissa, että oli kyllä jo taas aikakin. Työsopparin saamisen kunniaksi myös pidensin vuokraani täällä aina helmikuun alkuun saakka, että voin sitten etsiskellä asuntoa vähän vähemmän tiukalla aikataululla jälleen. Haluaisin kuitenkin pysyä täälläpäin kaupunkia, siitäkin huolimatta, että matka töihin on pitkä. Tosin sitten se olis lyhyt jos uusi kenttä joskus aukeaa, koska mut siirrettäisiin sitten sinne. Noh, siihen on vielä pari vuotta ainakin.

Täällä on myös käynyt Suomen vieraita pari kappaletta tässä loppukuusta ja muutoin aika on mennyt työnhaun, byrokratian ja Paulin kanssa. Olin viikonloppuna Paulin työpaikan illanvietossa mukana, kun sen pomo mut sinne oli jo alkukuusta kutsunut. Oli hauskaa, oltiin mm. kattoterassilla tuolla Prenzlauer Bergissä ja siitä vielä jatkettiin DDR-ravintolaan, joka oli aivan ihana paikka. Nimi pitää painaa kyllä korvan taakse, Mauerblümchen, tarjosi sen verran mukavan ilmapiirin. Ja hauskoja tyyppejä kyllä kaikki, läppä lentää koko ajan.

Mutta tästä sitten uutta uraa kohden ja katsellaan miten keskiviikkona lähtee hommat sujumaan.