Vuosi Berliinissä

Niin se aika vaan rientää ja mun ja Berliinin välistä suhdetta on nyt vuosi ja 2 päivää takana jos nyt oikein tarkoiksi aletaan. Mitä tästä vuodesta on nyt sitten jäänyt käteen? Ehkä eniten saksalaiseen kulttuuriin ja toimintatapoihin oppimista. Sitä, että ei ulkomailla asuminen ole koskaan  helpoimmasta päästä. Kieli on tietenkin väkisinkin tullut opittua, ei ehkä kieliopillisesti, mutta puhumaan ja ennen kaikkea ymmärtämään. Suurin osa valtion- ja kaupunginvirastoista on tullut tutuiksi niin normaaliin elämiseen kuuluvan säädön kuin myös työttömyyden takia, jota jatkui sitten hitusen pidempään potkujen jälkeen kuin olin ajatellut. Mikä tietenkin teki asunnon metsästämisestä mahdottomuuden. Mikäänhän ei panikoiduta enempää kuin 11 päivää ennen ku pitäs muuttaa pois asunnosta ja ei ole mitään tietoa minne olis pitäny mennä. Se on ollut ehkä koko tän vuoden jäätävin tilanne. Noh, siitäkin tuli selvittyä ja sain jatkettua elämää, kunnes seuraava deadline kämpälle tuli hoidettua ensin syyskuulle, joka aiheutti myös paniikkia, koska ilman työpaikan saantia olisin palannut Suomeen rahojen loppuessa täysin. Tämä motivoi tietenkin entisestään ja aloitin työt elokuussa, ja nyt kun täältä uuden asunnon katon alta kirjoittelen niin ei elämä voisi paljon paremmin olla. Tietenkin se täysin oma soppi puuttuu edelleen ja tulee puuttumaan vielä pitkään, mutta muutoin kaikki on viimein järjestyksessä.

Kaikin puolin Berliiniin muuttaminen on ollut parasta mitä olisin voinut elämälläni tehdä. Suomeen jäämällä olisin luonut itselleni jämähtäneen elämän, jossain työpaikassa, todennäköisesti Helsingissä, josta en pidä. Ehkä paremmin menestyen, koska kieli on hallussa ja koulusta saadut paperit on ymmärrettävissä siellä. Mutta, koska mielelläni hitusen haastan itseäni ja ennen kaikkea toteutan unelmiani, varsinkin tällaisen joka on jo yläasteelta asti ollut haaveena, niin olen kyllä ylpeä siitä mitä olen jo nyt saanut aikaiseksi. Ehkä uranäkymät ei täällä nyt mitään huikeita ole, mutta kun en ole oikein uraihminen. Teen ennemmin jotain, mikä on hauskaa ja tuo juuri sen verran pöytään kuin on tarvis. Työssä tärkeintä on, että sinne on kiva mennä ja tyypit joiden kanssa on tekemisissä ovat mukavia. Tällä hetkellä kentällä pyöriminen on juuri hauskinta mitä tiedän, vaikka jokanen päivä ei tietenkään voi ruusuinen ollakaan. Plus ainakaan mua ei tällä kertaa viskattu kolmen kuukauden jälkeen ulos haha.

On tullut joskus aikoja sitten sanottua, että jos ikinä Berliiniin muutan niin en sieltä enää koskaan takaisin tule muuta kuin lomamatkoille. Näyttäis siltä, että uhkaus toteutuu. Olen tullut jäädäkseni. Berliini on edelleen ensirakkauteni kohde ja tulee aina olemaan sitä. Ja todistin kesän aikana myös Berliinille, että mua ei täältä ihan helposti pois saa ja uskon, että sitä tämä kaupunki arvostaa. Niin hassulta kuin se kuulostaakin.