Tänään tuli sitten pomolta whatsappi, että huomenna ennen työvuoroa saisi mennä allekirjoittamaan jatkon työsopparille. Täytyy myöntää, että en olisi vuosi sitten uskonut, että kyseisessä työssä tulisin olemaan edes vuotta. Ja joinakin aamuina, kun kello kolmelta pärähtää soimaan niin pitää kaivella motivaatiota aikasta syvältä, että viitsii lähteä tarpomaan bussipysäkille. Töissä on kuitenkin edelleen suurimman ajan hauskaa, johtuen jatkuvasti vaihtuvista asiakkaista, jotka tekevät työstä joko nautittavaa tai karmeaa. Myös sellainen Tegel-yhteishenki mikä on suurimmalla osalla työtä tekevistä siellä on jotain ainutlaatuista. Kaikki on aamuvuorossa ihan yhtä ulalla kuin itsekin niin tulee tasa-arvoinen fiilis. Työ nyt sinänsä mitään tähtitiedettä ole, raakaa myyntityötä hektisessä ympäristössä ja nyt kun koulujen lomat alkaa niin voipi olla, että meikäläisestä ei kuukauteen kuuluu yhtään mitään. Menneellä viikolla pidin yhden vapaapäivän, koska kaikki ovat kipeinä tai lomilla ja tällä viikolla en saanut sitten 3pv:n vapaata koska sairastelut jatkui, vaan tänään yhden ja sunnuntaina yhden päivän. Ensi viikolla pitäisi tulla tasoitus takaisin. Ehkä. Saa nähdä. Sais nyt edes kaksi päivää putkeen, ei oikein riitä tällainen yksi säälipäivä mihinkään. Noh kuukausi ja sitten mulla on taktisesti viikon loma Frankin synttärien kohdalla. Josko sitä vaikka lentäis jonnekin.
Mitään muuta erikoista ei nyt sinänsä ole. Turkin lennot on hieman tyhjempiä kuin aiemmin, mutta ei mitenkään huomattavan paljon. Johtuu lähinnä siitä, että Berliinissä asuu niin paljon turkkilaisia, että he lentävät kotiin läheistensä luo nyt, kun siellä on levotonta. Huomennahan tuon näkee, kuinka paljon on saksalaisia lomailijoita vielä menossa Antalyaan. Ihminen unohtaa ja jättää huomioimatta aika nopeasti tilanteet, kun lennot on halpoja ja vuoden ainoa loma edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti