16.9.2011 On the road in the US osa 2

14.7 menin sitten Late, late show with Craig Fergusonin nauhoituksiin CBS:n studioille. Jakso joka nauhoitettiin on 15.7 jakso, koska syystä tai toisesta nauhoitimme sen jo torstaina joten "näyttelimme" perjantaiyleisöä, joka on siis iloisempi ja riehakkaampi kuin viikon muut yleisöt. Craig Ferguson saattaa olla tuntematon nimi Suomessa, mutta itselleni hän on Conanin ohella yksi hauskimmista talk-show-isännistä koskaan. Monologi on laadukkainta mitä tiedän ja myös se, että Craig on skotti tekee siitä vieläkin hauskemman tapauksen. Pääsin kuudentena sisälle ja olin eturivissä istumassa suoraan tuottajan selän takana. Sain täydellisen näköyhteyden koko ohjelman ajaksi Craigiin ja vieraisiin joka oli hienoa, koska mahdollisuus (varsinkin noin pienessä studiossa) joutua kameran taakse on suuri. Vieraina olivat Leslie Bibb ja Tim Daly, lisäksi musavieraana Foster the Kids jonka esitystä ei tosin tuossa vielä kuvattu sillä studio pitää uudelleenjärjestää sitä varten. Oli hauska katsoa kyseinen jakso sitten kotona, kun näki missä järjestyksessä osat oli laitettu yhteen ja kuinka leikkaus oli tehty. Lisäksi propseja lämmittelykoomikolle sekä yleisön sisääntuojalle, joka oli aivan mahtava tyyppi. Muutoinkin koko henkilökunta oli todella mukavaa porukkaa. Sain pientä makua myös Losin kuuluisista liikenneruuhkista sillä lyhyehkö bussimatkani kesti 45 minuuttia, mutta onneksi olin varannut aikaa reippaassti ja kun oli vielä priority-lippu niin pääsin suurimman osan ohi sillä. Olin takasin hostellilla kahdeksan aikoihin kun olin 14.30 lähtenyt eli hyvin meni aikaa siihen. Illalla menin hostellin järjestämälle limusiinikiertueelle, joka oli hyvin vauhdikas. Kierrettiin limusiinilla Losia ja käytiin mm. Saddle Ranch-nimisessä juottolassa jossa sai ratsastaa härällä niin kuin nimestä nyt voi arvata. Loppuilta meni uusien saksalaisten tuttavuuksien kanssa erinäisissä baareissa.

Seuraavana päivänä mentiin Sarahin kanssa The Groveen josta on kuva tuossa ylhäällä. Julmetun kokoinen ulkoilmaostoskeskus (eli mitä se kertoo Losin säästä jos on varaa laittaa ulkoilmaostoskeskus pystyyn?) jossa söin ison suklaajäätelöpirtelö-hommelin. Kyseisessä paikassa kuvataan mm. Modern Familya. Kun tultiin sieltä lähdin käymään itsekseni Losin downtownissa eli siinä mitä nyt keskustaksi sanotaan, vaikka Losissa ei vars. keskustaa olekaan. Kävelin Losin ainoidenkorkeiden rakennusten äärellä ja tsekkasin Walt Disney Music Hallin, Angels flightin, joka on maailman lyhin köysirata ja törmäsin Angels flightin yläpäässä korkeiden rakennusten äärellä pieneen ulkoilmakonserttitilaan jossa olisi illemmalla ollut Sean Kutin ilmaiskonsertti. Olisin jäänyt, mutta kun en yhtään tiennyt kuinka kauan metrot kulkee ja lisäksi aikaa oli vielä kolme tuntia eikä keskustassa juuri ollut mitään varsinaista tekemistä. Kävin vielä Grand Central Marketissa joka on iso halli täynnä erilaisia etnisiä ruokia ja ruokatarvikkeita tarjoavia myyjiä. Kunnon torimeininkiä. Ostin meksikolaisesta kanahampparin ja ranskikset jotka oli hyviä. En viitsinyt ihan kiinalaisia oudon näköisiä ruokia alkaa kokeilla. Ennen kuin päädyin downtowniin kävelin totaalisesti laput silmillä metroaseman ohi ja päädyin pitkän kävelyn jälkeen pikku-Armeniaan (kyllä kävelin aivan järjettömän pitkään, sen siitä saa kun ei halua käyttää karttaa ja luottaa suuntavaistoonsa aivan liikaa). Menin jonkun moottoritieliittymänkin ylitse ja yhtä-äkkiä oli kyltti: "Welcome to little Armenia". Oli erittäin  hämmentävä paikka. Outoja ihmisiä. Losin auringosta voin sanoa sen verran, että se polttaa heti. Vaikka ekana päivänä oli vähän pilvistä niin paloin silti ja nyt tämä toinen päivä ei ainakaan auttanut asiaa ja kun pääsin hostellille niin punaisuusaste oli aika korkea, vaikka aurinkorasvaa kulutinkin reilusti.

Lauantain kunniaksi painuin rannalle ja tarkemmin Venice beachille ts. se oli tarkoitus mutta tajusin vasta myöhemmin päätyneeni Santa Monicaan asti, mutta ranta kuin ranta. Hengailin siellä surffareita katsellen koko päivän ja tapasin Beverly Hillsin entisen tervetulotoivottajan. Juteltiin varmaan 5 tuntia aivan kaikesta ja se kertoi tarinoita kaikista julkkiksista keitä se oli tavannu ja missä se oli matkustellut. Oikein mukava mies. Lähdin iltasella takaisin ennen kuin tuli pimeää, koska LA:ssa en halua olla yksin minkäänlaisella hämärällä varsinkin, kun yksi bussinvaihtokohta oli hieman hämärällä alueella. Yksi mukava new yorkilainen auttoi mut oikeaan bussiin ja pääsin takaisin hostellille. Lisäksi kyyti oli ilmainen koska yksi iso moottoritie oli vkl:n suljettuna räjäytystöiden takia ja sen pelättiin aiheuttavan hirveän kaaoksen koko Losiin ja varmasti johonkin osaan aiheuttikin. Itse en asiaa huomannut.

Seuraavana päivänä ja Sarahin lähtöpäivänä mentiin Universal Studiosin citywalkille joka on ilmainen ostosalue, josta saa ruokaa, juomaa ja paljon elokuviin ja tv-sarjoihin liittyviä tavaroita. Sarah lähti kolmen aikaan ja itse jäin vielä hetkeksi kiertelemään. Päiväni tarkoitus oli käydä tsekkaamassa Burbank pikaisesti, että tietäisin minne olisin maanantaina suuntaamassa. En sitten löytänyt oikeaan bussiin millään ja menin metrolla North Hollywoodiin asti jossa ei ole yhtään mitään. Kävelin siellä hetken ja totesin, että ei tästä mitään tule ja painuin takaisin Hollywoodiin josta otin Sarahin neuvoman bussin Griffith Observatoryyn ja istuin siellä tunteja katsellen alle levittäytyvää Los Angelesia auringon laskiessa kukkuloiden taakse.
Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa Warner Brosin studiokierros ja huonon suunnittelun myötä menin sinne vaikeaa reittiä ja olin varannut aivan liikaa aikaa sinne menoon (mutta kun ei Losin liikenteestä ikinä tiedä). Tapoin sitten koko päivän tylsässä Burbankissa mm. Bob' big boy hampurilaisaterialla. Kierros oli joka tapauksessa rahanarvoinen, vaikka omat suosikkiohjelmat olikin tauolla niin ei päässyt niiden lavasteisiin. Kierros kesti 2,5 tuntia ja käytiin läpi uskomattomia lavasteita, propseja ja studioita. Oltiin Frendien lavasteissa, Ellen DeGeneresin studiolla, Chuckin lavasteissa jotka oli todella hienot ja lisäksi koko ulkoaluehan on yhtä lavastetta. Siellä on katuja rakennettuna eri kaupungeista mm. Ally McBeal ja Teho-Osasto. Yksi unelmistani on vielä joku päivä päästä Conanin nauhoituksiin mutta lippuja oli tarjolla parin viikon päähän (Sarah sanoi) ja itselläni ei ollut niin paljon aikaa käytettävissä harmi kyllä. Mutta vielä jonain päivänä.

Viimeisenä päivänä Losissa päätin, että haluaisin nähdä Beverly Hillsin, aikaa ei tosin ollut hirveän paljon ja en ihan tiennyt minne mennä jälleen joten päädyin kävelemään Beverly Hillsin asuinalueella noin tunnin verran. En siis käynyt Rodeo Drivella ja muilla kuuluisilla rikkaiden alueilla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tiesi olevansa rikkaiden alueella, koko alue oli siistiä ja hyvin hoidettua, talot aivan mielettömän upeita ja jatkuvalla syötöllä tuli mustia mersuja joka suunnasta ja rekkareina oli vähintäänkin I-DOL. Mitä sitten tein oli, että menin Hollywood/Vinesta metrolla Union Stationille, sieltä Laxiin lentokenttäbussilla, sieltä kävelin infoon, että miten pääsen Hacienda hotelliin ja ne tilas mulle hotellin ilmasen kyydin ja näin helposti homma hoitui. Loppuillan katsoin telkkua (Conan, The Office) ja lepäilin, sillä seuraavat kolme viikkoa tulisivat olemaan täynnä tekemistä. Joka tapauksessa Los Angeles jätti vaikutuksen itseeni ja tapasin mukavia ihmisiä, en tiedä olivatko kaikki ne keistä itseäni oli varoitettu Beverly Hillsissä vai olinko vain onnekas. Ja näillä "ihmisillä" tarkoitan ylimielisiä, pinnallisia ja nenän varttaan pitkin ihmisiä alaspäin tuijottavia henkilöitä. En kohdannut ainuttakaan, vaan ainoastaan todella mukavia, ystävällisiä ja perusamerikkalaisen puheliaita ihmisiä. Lisäksi Losin ilmanala on täydellinen, siellä on lämmin, mutta ei inhottavalla tavalla vaan juuri sopivasti. Aurinko paistaa koko ajan enemmän tai vähemmän. Mukavan rento kaupunki jossa pystyisin kuvittelemaan itsenikin, tosin sitten pitää se auto hommata, koska se on ehdottomasti helpoin tapa liikkua Losissa kaikesta ruuhkasta huolimatta. Losissa julkisen liikenteen käyttäjiä sanotaan jalankulkijoiksi. Ehkäpä ainut yllätysitselle oli se, kuinka paljon meksikolaisia on ja espanjaa kuulee. Toki tiedän, että Meksiko on lähellä ja porukkaa tulee koko ajan, mutta oli se silti yllätys kun joissain busseissa kaikki luki espanjaksi.