27.9.2011 On the road in the US osa 3

7.30 oli aamuksi sovittu kokoontuminen ryhmän kanssa hotellin aulaan ja menin siihen ja liityin heti muutaman mukavan ihmisen seuraan. Paperitöiden jälkeen päästiin 9.00 aikoihin viimein matkaan ja kohti Las Vegasia. Ennen perillepääsyä oli Vegasin/Nevadan tervetulokeskus jossa oli pieni huvipuisto ja joskus muinoin USA:n suurin vuoristorata. Piti tietenkin mennä kokeilemaan ja voin sanoa, että näin suomalaisen perspektiivistä se oli kyllä maailman suurin ja vauhdikkain. Perillä majoituttiin n. kilometrin päähän Stripistä eli Las Vegasin pääkadusta. Oma hotellimme oli huikea, 4 uima-allasta ja isoja huoneita, jotka vastais ehkäpä isoja kaksioita Suomen mittakaavassa. Niissä oli olohuone, keittiö kuin jostain kokkiohjelmasta ja valtava kylppäri kylpyammeella tietenkin. Oppaamme (Nicole) jakoi meidät sattumanvaraisesti pareihin ja jaoin itse nuo kaksi yötä huoneen (ja parisängyn) itävaltalaisen Eleonoren kanssa. Illalla käytiin ensin hotellia vastapäätä olleessa Hard Rock Cafessa syömässä ja sieltä sitten vaatimattomasti limusiinilla kiertämään Vegasia. Käytiin tervetulokyltillä, vanhassa Vegasissa jossa katseltiin koko katon peittävä Kiss-live veto. Sen jälkeen kierrettiin useassa casinossa mm. MGM, Luxor, Caesar's Palace, Bellagio jne. 10$ upotin yhteen pelikoneeseen ja totesin, että rahat katos vähän liian nopeasti siinä kohden joten yhden pahanmakuisen ilmaisen juoman jälkeen nousin pois koneelta. Hommahan toimii siis niin, että heti kun istut pelikoneelle joku kysyy henkilöllisyystodistuksen ja sen jälkeen tarjoilija tuo minkä tahansa ilmaisen juoman haluat ja näitä tulee niin kauan kuin pelaat. Ulkona katsottiin "se kuuluisa" vesishow jonka kaikki aina Bellagion edestä bongaa. Toisena päivänä Vegasissa kiertelin Amyn kanssa kaikkialla, tai sen mitä aavikon hirvittävässä kuumuudessa nyt pihalla pystyi olemaan. Illalla syötiin jättimäisessä buffetissa ja kierreltiin läpi ilmaisjuttuja kuten tulivuoren purkaus, Treasure Islandin pikkutuhma merirosvo-show ja käytiin kasinorakennuksen sisällä olleella gondoliajelulla eli siis pikku-Venetsiassa. Kasinoista yleensäkin vielä sen verran, että suurin osa näistä rakennuksista on kiinni toisissaan ja siitä aiheutuu se, että et tiedä missä rakennuksessa olet ja voit vaeltaa tuntikausia sisällä keskellä jokaista maailman rahoja syövää laitetta. Ulospääsyä on vaikea löytää ja kellotkin on suht hyvin piilotettu, että ajantaju todella katoaa ja et muista, että poiskin pitäisi lähteä. Kaikki on todella vinhasti suunniteltua. Halusin mennä katsomaan Penn ja Tellerin shown, mutta lippujen hinta oli suht suolainen ja lisäksi taisin missata sen päivällä. Yleinen mielikuva Vegasista mikä jäi on se, että sen voi käydä kokemassa kerran elämässä ja sen jälkeen jättää koko asian omaan arvoonsa. Se paikka on vain niin överi-mahdoton-OTT joka sekoittaa pään totaalisesti, että en sitä ihan kaikille edes suosittelisi. Katsokaa leffa "Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa" ja saatte jonkinlaisen käsityksen. Mutta kerran elämässä mikä ettei.