22.1.2012 Rostock ja Lübeck 2.12.-22.12.2011

Pääsin sitten työkomennukselle joulumarkkinoille Saksaan. Myin Suomikojulla kuumia juomia sekä ruokaa (hirviburgereita sekä poropatonkeja jotka Rostockissa oli porowrappeja). Matkapäivä oli katastrofi, kiitos Air Balticin. Lennot oli myöhässä ja jäin junasta kahdella minuutilla, vaikka juoksin taksille Berliinissä, sanoin taksikuskille että niin kovaa kuin pääset juna-asemalle ja se ajoi kuin Amazing Racessa konsanaan jotkut hullut intialaiset, mutta silti jäin niukasti junasta. Soitin sitten Rostockiin Kristinelle, että tulen myöhässä, odotin kaksi tuntia seuraavaa junaa ja kuinka ollakaan se oli puoli tuntia myöhässä ja jäin sitten Schwerinin jääkylmälle asemalle kahdeksi tunniksi odottamaan seuraavaa ja soitin jälleen että tulen myöhässä. Illalla pääsin viimein Rostockiin perille ja Ulf oli vastassa asemalla ja vei mut ständille katsomaan mitä siellä tehdään. Tämän jälkeen mut vietiin kämpälle joka oli iso ja tilava vuokrakämppä kaikilla herkuilla. Hyvin nukutun yön jälkeen oli sitten ensimmäisen työpäivän vuoro ja lauantaina joten tulikasteeseen pääsi heti. Homma sujui hyvin, 13 tuntia vedin täysillä ja opin tekemään juomat nopeasti ja laskemaan hintojakin. Samaisena päivänä Berndt tuli Lübeckistä käymään ja kysyi haluaisinko mennä sinne töihin. Mietin asiaa hetken ja suostuin. Olin Rostockissa vielä pari päivää töissä, yhden vapaalla jolloin kävin toisen saksalaistyöntekijän Christinen kanssa Warnemündessä turistikierroksella ja keskiviikkona odottelin Annikaa joka mut sitten kuljetti autobahnia pitkin Lübeckiin.

Eka työpäivä Lübeckissä sujui hyvin, markkinat oli pienet verraten Rostockiin joka on Pohjois-Euroopan suurin joulumarkkinapaikka. Opettelin lähinnä ajamaan pyörällä reitin töihin, joka oli ehkä suurin opetuksen paikka, kun piti mennä autojen seassa liikennevaloissa. Mutta osaanpa nyt senkin. Työt oli lähinnä sitä, että päivisin oli suht rauhaisaa ja illalla sitten 5-6 välillä väkeä tuli loput kolme tai neljä tuntia valtoimenaan ja kaoottisesti. Tuli yleensä pidettyä tauko ennen ruuhkaa niin jaksoi painaa loppuillan kevyesti. Talo jossa asuin oli vanha muutamakerroksinen paritalo, jonka Annikan isä (koko paikan alkuperäinen omistaja) omisti. Oli tilava ja mukava asunto. Kun yksi kokeneempi suomalainen vaihtoi sitten paikkaa maanantaiksi Kasseliin ja toinen suomalainen tuli paikalle sain aamulla avaimet ja firman puhelimen käteen ja vastuulleni ständin avaamisen. Eikä siinä mitään, homma ei mitään tähtitiedettä kuitenkaan ole ja osasin kaiken jo ihan hyvin. Ylpein olen siitä koko ajalta että sain puhua paljon saksaa puhelimessa ja vielä ymmärsinkin. Sovin puhelimessa, että joku tulee vähän myöhemmin töihin ja hoidin glühweinin lämmityksen päälle. Lisäksi vastaanotin varastotilauksen jonka jouduin sitten hoitamaan pikkuruuhkassa oikeastaan yksin, koska toinen työntekijä joka oli paikalla ei ollut hirveän avulias.

Firman pikkujoulujakin ehdittiin viettää ja oli mukavaa. Syötiin ja juotiin ja kaiken sai tehä firman piikkiin. Tippirahoista ostettiin Berndtille uusi kamera ja minä ja toinen suomalainen Piia saatiin kans pikkumuistot - Lübeck avaimenperät. Viimeisenä päivänä Berndt oli ostanut kaikille koristetyynyt kotiinviemisiksi. Tutustuin myös viereisen kojun suomihunajan myyjään Jattaan ja kävin sen kämpilläkin tokavikana työpäivänä höpöttelemässä. Pitää tavata sit ku meen Berliiniin, koska se asuu nyt siellä. Joka tapauksessa se mitä jäi käteen tästä reissusta oli kokemusta työnteosta saksaksi, toki yksinkertaisesta sellaisesta, mutta itseluottamus kyseisen kielen puhumisen suhteen oli ehkä isoin juttu. Lisäksi työkaverit oli aivan mahtavia. Rostockista ja Lübeckistä ei pahemmin ole kuvia, kun tuota vapaa-aikaa ei semmoiseen ollut. Mutta Lübeckistä mieleen jäi upeat kaupunginmuurit ja tornit.

Paluumatka oli myös iso katastrofi. Aamulla nukuin pommiin, kun juna lähti 8.45 ja heräsin 8.15. Soitin suoraan taksikeskukseen ja äkkiä taksiin. Tuli nopeesti, ehdin 10 min. ennen junan lähtöä asemalle, mutta taksilla ei ollut vielä vaihtorahaa joten jouduin juoksemaan ympäri asemaa, että sain vaihdettua rahaa. Ehdin niukasti junaan. Talolle jäi kaulaliina (eli toinen hukattu kuukauden sisään) sekä kameran suojakotelo. Junan vaihto Hampurissa meni hyvin ja ehdin syödä siellä rauhassa. Berliinissä onnistuin väsyneenä ensin etsimään bussipysäkkiä jonkun aikaa kun aivot ei tajunnut että toisella puolella tietä on myös pysäkki yleensä. Ja sitten kun menin bussiin ja istuin selkä menosuuntaan niin luulin, että oltiin menossa keskustaan eikä lentokentälle kun tuntui, että kaupunkin ei loppunut ja kadun nimetkin oli Invalidenstrassea yms. ja muistin jotenkin että ne on lähempänä keskustaa. Noh, hypääsin fiksusti pois ja totesin, että olin ollut oikeassa bussissa joten seuraavalla sitten kentälle. Jos olisin malttanut yhen pysäkin pidempään niin kaupunki olis loppunut. Kun pääsin lentokoneeseen se oli myöhässä niin paljon, että Riikan kentällä vaihtaminen meni juoksuksi sillä kun pääsin kentän sisälle kuulutettiin mua jo portille että 2 minuutin kuluttua menee kiinni. Olin varma että laukku ei ehdi mukaan. Ainut iloinen asia koko päivälle oli Helsinki-Vantaalla kun laukku tuli kuin tulikin ruumasta, likaisena ja märkänä, mutta pääasia että tuli. En lennä enää kuin aivan pakosta Air Balticilla.