28.11.2011 Wien ja Berliini 23.-27.11.2011

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä painuin Helsinki-Vantaalle ja yövyin siellä sitten penkillä maaten. Air Berlinin lennolla oli vaihto Berliinissä ja vaihtoaikaa puolisen tuntia joten kun kuulin, että lento saapuu vartin myöhässä perille niin meinasi kyllä laittaa hermostuttamaan ihan kunnolla. Onneksi Tegel on niin pieni kenttä, että seuraavan portin näkee aika pitkälti jo saapuessa. Lisäksi jatkolento oli myös myöhässä joten ehdin hyvin. Laskeutumiset oli aivan hirveitä, koska nenä oli tukossa flunssan takia ja sehän vihloi aivan uskomattoman paljon, kun tultiin alaspäin. Wieniin päästyä otin paikallisjunan keskustaan, kävelin hieman ympäriinsä sillä halusin edes jonkinlaisen idean paikasta. Oli harmaata (itse asiassa Berliinissä oli niin sumuista, että pilotti joutui tekemään hätäjarrutuksen, kun meinasi mennä ohi mutkasta josta piti kääntyä) mutta ei satanut. Etsin sitten Schönbrunnin linnan joka oli ainut jonka tiesin koko paikasta, joten ostin päivälipun ja sompailin metrolla sinne sun tänne. Linna oli nätti ja iso, löysin sen vain niin myöhään, että aikaa ei enää juurikaan ollut sen kummempaan tutkiskeluun. Poliisikoira Rexin ystävät tietää kyseisen linnan aika hyvin.

Koska jonkun mielestä oli hyvä idea laittaa ihmiset vaihtamaan pdf-lippunsa oikeisiin ennen keikkaa niin menin hallille kahden aikoihin, noh eihän siellä vielä saanut niitä vaihdettua. Muutamai ihmisiä oli jonossa siinä ja paksulla itävallan aksentilla puhuttuna sain sen verran selvää, että puoli neljältä aukeaa vaihtopiste joten sanoin sitten vain, että palaan takaisin kun oli vielä tavaratkin viemättä hotellille. Painuin metrolla hotelille, heitin äkkiä tavarat sinne ja toivoin, että porukkaa ei olisi kasaantunut hirveästi. Onneksi sai vielä tuossa odottaa eteistilassa sen ensimmäisen tunnin. Lipun vaihdon jälkeen piti mennä ulos jonottamaan ja oli kylmä. Meille tarjoiltiin kuitenkin glühweinia lämmikkeeksi, mutta kyllähän siellä paleltui. 19.30 avautui ovet sisään ja sain keploteltua itteni muiden taistellessa näppärästi osan ohitse ja PAM eturivihän se sieltä tuli suosikkikitaristini edestä. Valitettavasti myös 8 ison bassovahvistimen edestä joten koska jo soundcheckissä korviin sattui ja hiukset lensi taakse basson voimasta niin oli pakko laittaa korvatulpat korviin. Onneksi muistin ottaa omat, upouudet kuusimallia olevat tulpat. Ne eristi kyllä äänen vähän liiankin tehokkaasti, en kuullut yleisöä ollenkaan joten tuntui, että olin ainut joka huusi ja se tuntuu hieman tyhmältä. Onneksi musiikki kuitenkin kuului ihan hyvin ja laulu. Keikka oli täydellinen, en tiedä oliko pojilla vähän väsymystä kun oli jo kolmas keikka putkeen Münchenin siirtymisen takia vai mitä, mutta kaikki oli hassulla tuulella. Erityisesti muutoinkin hassu rakas kitaristini oli kyllä ihan sekaisin, hyvällä tavalla. Viimeisen biisin aikana päälle tuli jonkun verran vaahtoa mutta ei mitään uimista kuitenkaan. Söin keikan jälkeen snägärillä Döner boxin joka oli parasta ruokaa jota olen ikinä syönyt.

Totesin sitten, että aamuviiden junaan pitäisi ehtiä että olen ajoissa kentällä ja olinkin rautsikalla levottomasti puoliksi uinutun yön jälkeen ja kuinka ollakaan nukahdin vissiin silmät auki, koska juna lähti selkäni takaa ja olisin sen varmasti kyllä huomannut jos olisin täysissä voimissa ollut. No, kahden minuutin kuluttua lähti seuraava joka oli viimeinen siihen aikaslottiin jonka tarvitsin ja tietenkin toiselta puolelta asemaa joten pikku aamulenkki pikaisesti ja ehdin kuin ehdinkin junaan. Jälleen laskeutuminen Berliiniin oli todella kivuliasta, vaikka olin ottanut Nasolinia ja yrittänyt pitää nenän auki, mutta kyllä se flunssassa lentäminen on vaan vihoviimeistä hommaa. Berliinin hotelliin pääsi sisäänkirjautumaan vasta 14.00 ja olin perillä 10.30 joten kiertelin Alexaa sekä joulumarkkinoita joita koko kaupunki oli pullollaan. Kaikki aukiot joita siellä on oli joulumarkkinoiden valtaamia. Ostin sitten bratwurstia yhdeltä kojulta ja oli taas ihanaa kun ymmärsi ihmisten puhetta. Itävallan aksentti oli aivan kauhea, enkä tajunnut hätinä sanaakaan, huonosti kuunneltuna se kuulosti suomelta. Kävin internet cafessa koska lauantain lippuni ostin Ebaysta ja syystä tai toisesta tekstiviestit ei menny myyjälle perille ei millään. Laitoin e-mailin ja sanoin että tavataan mun hotellin edessä lauantaina puoliltapäivin ja ristin sormeni. Kun pääsin hotelliin totesin, että oli aika levätä loppupäivä, koska unenpuute alkoi todella painaa joten kävin lähi Lidl:issä josta ostin vähän namia (2 1,25l cokista, 2 sipsipussia ja pari suklaapatukkaa: 3,99e) ja katsoin Voice of Germanya kunnes nukahdin.

Perjantai oli siis keikkapäivä. Menin areenalle puoli kahdelta (ovet auki 18.00) ja siellä oli jo ihan hyvin porukkaa. Neljältä tuli kuolemanmarssi mausoleumiin joka areenan pihalla oli. En tiennyt asiasta joten yhtä äkkiä Rammsteinin musiikki alkoi soida ja tummat hevoskärryt saapui saattueessa paikalle. Kärryissä oli Rammsteinin jäsenien kipsivalokset jotka on tehty kiertuetta ja kokoelmalevyä varten. Ne vietiin hyvin juhlavasti mausoleumiin jossa sai sitten käydä. Itse kävin vasta lauantaina sisällä sillä en halunnut menettää paikkaani jonossa. Sisällä oli kynttilämeri ja mustiin pukeutunut mies antoi ovella tietä. Lisäksi siellä oli vieraskirja johon kirjoitin terveiseni, suhteellisen henkilökohtainen viesti joten jääköön sen sisältö salaiseksi. Joka tapauksessa oli hyvin liikuttava hetki. Tämän kaiken lisäksi, kun tuotekauppa aukesi rekassa niin sen katolta tuli liekkejä aina tasaisin väliajoin. Sielläkin kävin sitten vasta lauantaina ostamassa pari paitaa. Mutta siis perjantai: Oli kylmä taas ja tuuli todella ikävästi. Koska en omista kunnollista talvitakkia niin voi pojat oli kylmä. Kun ovet aukesi niin menin nopeasti eteen ja pääsin kolmanteen riviin heti laulajan eteen jossa en ollut koskaan ollut, koska tiesin sen kaikista paineisimmaksi ja ikävimmäksi paikaksi, mutta päätin kymmenen keikan (ja nimipäivän) kunniaksi ottaa riskin ja menin siihen. Ja kyllä kannatti, koska selvisin loppuun asti, ei alkanut pyörryttää, vaikka aika paljon joutuikin paikasta tappelemaan isojen miesten kanssa ja näki läheltä kaiken ja tunsi liekit, ehkä vähän liiankin elävästi. Poltin nimittäin hieman kämmenpohjiani kun fiksuna ihmisenä nostin tietenkin kädet ylös Du Hastissa ja viimeinen liekki oli taktisesti vähän pidempään päällä joten se poltti. Yleensä ne on asetettu niin, että juuri kun alkaa nipistää niin se menee pois päältä. Oli palavia kitaroita ja enemmän räjähteitä ja tulta ja sitten se iso silta joka yhdistää päälavan pienempään lavaan keskellä jossa soitetaan kolme biisiä. Lisäksi, kun bändi saapuu ne kävelee yleisön takaosasta tuoden liekkiä, maan lippua ja Rammsteinin lippua pikkulavalle joka sitten nousee vähän ylöspäin, että ne pääsee siltaa pitkin päälavalle. Tällä kertaa viimeisen biisin vaahtosaippua tuli täysin päin näköä niin kuin vähän aattelinkin ja sain semmoisen vaahtokylvyn, että ei koskaan. Ja kengät peseytyi varmasti hyvin. En muista minkä biisin aikana porukka riehaantui takanani lopullisesti, taisi olla Du Riechst so Gut ja kävi perinteiset eli kaaduin yleisön mukana lattialle ja en tietenkään päässyt heti ylös sieltä joten joku onnistui tallomaan kylkeni päälle ja huomaan sen vasta nyt kun kirjoitan tätä, että on tullut ruhjeita. Mutta niin käy oikeastaan aina ja siihen pitää olla valmis, kun sinne eteen menee johonkin muuhun spottiin kuin eturiviin. Eturivissä tulee vain nyrkkiä ja kyynerpäätä selkään ja takaraivoon niin ei se haittaa niin paljon. Perjantain keikka oli kuitenkin paras Rammstein keikka jonka olen milloinkaan kokenut.

Lauantaina tapasin myyjäni sovitusti ja sain oikein virallisen lipun joka ei ollut pdf niin kuin kaikki ulkomaille tilatut aina on. Joten onpahan taas yksi keräilykappale itsellä. Menin areenalle vasta neljältä sillä halusin tosiaan käydä mausoleumissa, ostaa paidat ja lisäksi oli entistäkin kylmempi sillä tuuli oli voimistunut. En ollut ulkona jonossa kuin pari tuntia ja olin jo sittenkin aivan jäässä. Päätin mennä pikkulavan eturiviin, että saisin sen oman pikku klubikeikka fiilikseni jonka halusin. Kun keikka alkoi niin ne oli about kosketusetäisyydellä, enkä varmasti ikinä pääse niin lähelle niitä. Paul oli aivan siinä ja se keskittymisen määrä mikä niillä on siinä on uskomaton. Ne tuijottaa kaikki jonnekin kauas ja kun lava sitten alkoi nousta siltaa kohden Paul laittoi silmät kiinni ja veti syvään henkeä ennen kuin alkoi kävellä siltaa pitkin. Ja toki pitää keskittyä, koska yksikin virhe saattaa aiheuttaa onnettomuuden itselle tai muille. Kun sitten tuli kolmen biisin aika niin lava laskeutui siihen eteeni ja noh, Youtube videosta voitte katsoa, kun saan Tilliltä ouzoa (kreikkalaista viinaa, joka haisee salmiakkikossulta, mutta maistuu makealle liköörille) hieman epäkorrektilla tavalla. http://www.youtube.com/watch?v=rVgoaUialws Olen miehen oikealla puolella joka saa melkein koko lastin itselleen, se oli sen 56:s keikka ja sillä oli upein käsitatska koskaan. Se peitti koko käden ja siinä oli yhdestä Rammstein levynkannesta niiden kuvat ja tekstejä etc. Lisäksi se oli hauska tyyppi. Tämän lisäksi biisit jotka pikkulavalla esitettiin olivat tämän Bück dichin lisäksi Mann gegen Mann ja Ohne Dich joka avasi koko hallin kyynelkanavat. Paul vilkutti kun lava nousi ennen Ohne Dichia ylemmäs.

Sunnuntaina heräsin oudosti virkistyneenä ja lähdin kiertämään Berliinin niitä kohtia joissa en ollut käynyt mutta halunnut. Volkspark Friedrichshain, Schloss Charlottenburg, Mein Teilin kuvaus U-Bahn pysäkki, KaDeWe (ei auki) ja lisäksi paljon länttä jota olen karttanut ahkerasti ja kartan varmaan jatkossakin. Tosin Olympiastadionilla haluan vielä käydä. Olin joulumarkkinoilla taas, kiertelin idässä Prenzlauer Bergin aluetta ja viimeisenä tekona ennen lentokentälle menoa kävin vielä East Side Galleryssa jonka olin O2 Areenan jonosta huomannut. Samalla otin kuvan vielä areenasta ja Rammsteinin rekat oli vielä paikalla, vaikka Hampurin keikka on nyt maanantaina. Lento takaisin oli pomppuinen nousun ja laskun osalta myrskyisen sään takia, mutta muutoin ei mitään erikoisempaa. Tosin turvatarkastaja oli tuttu mies, se aina juttelee mukavia paksulla Berliinin aksentilla. Kotona Porvoossa olin taas neljän aikoihin aamulla. Nyt lähinnä vaan on alkanut sattua kaikkiin lihaksiin mitä on olemassa ja univelka tuntuu, joten nukkumaan vähän aiemmin tällä kertaa.