torstai 6. syyskuuta 2012

25.8.2009 Vau ja Wow!

Eilisellä illallisella oli ruotsalaisturistijoukkio (n. 60 henkeä) ja olin sitten sillä osastolla. Sanoin Varsågod yhdelle joka oli sitten niiden opas ja juteltiin kun pahin kiire oli ohi. Se oli ollu Suomessa Tankavaarassa kullankaivuussa ja sitten se kyseli olinko vielä käyny Edinburghissa, kun siellä on nyt festivaalitkin. No en tietenkään ollu, mutta nytpä olen. Heräsin aamulla jonkun puhelinkaupustelijan soittoon ja koska en saanu enää nukuttua niin päätin lähteä hetken mietinnän jälkeen Edinburghiin. Hyppäsin Perthin bussiin ja sieltä junaan. Olin puoli kahden aikoihin perillä. Menin ostamaan kartan ja näin samalla Hard Rock Cafen esitteen ja halusin sinne. Etsin paikkaa tunnin koska en  oikein löytänyt itseäni kartalta. Sitten kun löysin niin paikka löytyi suht helposti. Aivan uskomattoman hieno paikka. Oven kahvat oli kullatut kitarat ja sisällä soi rockmusiikkivideot ties kuinka monesta teeveestä. Sain ilmapallon ja mut ohjattiin istumaan. Tilasin sitten aivan ihanaa savustettua ja marinoitua kanaa ja drinkin. Tarjoilija tuli ja sanoi, että mun nimi on Tyrone ja aina kun tarttet jotain niin hihkaiset vaan mun nimen niin laitetaan hommat hoitoon. Se kysyi halusinko ostaa sen lasin jossa drinkki oli ja tietenkin halusin. Iso kun mikä. Seinillä oli kitara mm. Incubukselta ja Pete Townsendin kitara. Lisäksi mm. Fred Durstin lippis ja Elviksen hattu. Ja olihan siellä vaikka ja mitä. Pitää mennä vielä joskus myöhemmin uudestaan ja ostaa joku kiva huppari sieltä. Joka tapauksessa paikka jossa kohdellaan kuin olisi rock-tähti, mutta on toki hieman rock-tähden hinnatkin. Mutta ei voi rahalla mitata kuinka upeaa oli olla siellä.
Ilmapallo tietenkin karkasi, koska tuuli aika kovaa, mutta en olisi sen kanssa varmaan junaan pääsytkään. Kiertelin sitten High Streetillä jossa festivaalit sitten näkyi kaikista eniten. Siellä oli jos jonkinmoista taiteilijaa pitkin ja poikin tarjoamassa näytteitä niiden esityksistä ja jakoivat esitteitä joka puolella. Muutenkin ihmisiä oli aivan valtavat määrät joka puolella, vaikka ei olisi mitään katuperformanssia ollutkaan käynnissä. Meinasin että olisin jäänyt yöksi, mutta en nähnyt kuin kaksi yöpaikkaa joista toinen oli 4 tähden eli todennäkösesti ihan liian hintava ja toinen 3 tähden oli täynnä kun kävin kysymässä. Edinburgh on kuitenkin paikka johon pitää ehdottomasti mennä uudelleen. Aivan upea kaupunki ja todellinen shoppailuparatiisi niin kuin muut ovat vähän puhuneetkin. Etsin vielä käsiini jostain kuinka paljon bussit sinne maksaa, kun tuntuu, että tuo juna (12.,90/suunta) on hiukan hintava ja näin esitteen että bussit vois olla vain 4 puntaa, toki se oli alkaen eli en tiedä. Se vielä piti sanoa, että harvoin on ollut niin hieno päätös junamatkalla, kun saavuin Edinburghiin. Ensimmäinen asia joka näkyi tunnelista tulon jälkeen oli Edinburghin linna joka on valtavan kallion päällä ikään kuin kaupungin yllä. Ja muutenkin näin tänään nousu- ja laskuveden. Kun menin Edinburghiin päivällä niin veneet oli pohjamudissa kallellaan kun ylitettiin isoa siltaa joen yllä ja kun tulin iltasella takaisin niin vesi oli taas rannalla asti.

Töissä ei mitään ihmeellisempää. Sain ekan palkkani ja mikä yllättävintä sain kolme asiakasmainintaa joka toi siis 15 puntaa lisää. Kiva yllätys. Aamuseitsemän työvuoro sunnuntaina ei ollut niin julma kuin ajattelin sen olevan. Toki piti olla nopea, että sai kaikkiin pöytiin maidot ja menihän siihen hieman yli sallitun puoli tuntia, mutta sainpas tehtyä. Toki yöunet jäi taas vähäisiksi kun jotkut illallisti yhteentoista asti niin venyi aamiaisvalmistelujen aloittaminen ja päästiin pois vasta 00.15. Kamalinta on huomata se, että kun aamulla kysyy aina samat asiat (kahvia, teetä paahtoleipää –ruskea vai valkoinen?) eikä mitään muuta niin siihen turtuu eikä jaksa enää välittää vaikka sanottais mitä. Sitten sitä vaan huomaa menevänsä keittiöön hakemaan “jotain” ja joutuu ihan tosissaan miettimään mitähän se asiakas mahtoi haluta. Alicja on sanonut samaa enkä ihmettele. En varmaan halua tän työn jälkeen enää koskaan kuulla kenenkään kysyvän sitä multa tai kenenkään sanovan sitä.

Mielenkiintoisia asiakkaita on ollut nyt golf-viikolla. Erittäin vaativia niin kuin Frederik varoitteli, mutta silti ei ole ollut valituksia. Itse asiassa kehuja mm. siitä että kaikki tarjoilijat on hymyilleet. Yhtenä aamuna meinasin juuri mennä kyselemään kahvista ja teestä, kun Alfie (yksi ravintolan pomoista) tuli mun luo ja sanoi, että älä mene sen luo, se ei halua kuulla nyt yhtään mitään. Toisena aamuna yksi pyörätuolissa istuva vanha mies halusi tarjottimen ja oli aika äreä. Kun hain sitä niin Amelia sanoi mulle, että viet vaan sen ja älä keskustele mitään sen kanssa. Mutta ei nyt muuten mitään vaikeita asiakkaita ole ollut. Pääsin taas eilen lauleskelemaan. Joka ilta jonkun synttärit. Lisäksi oli polttarit ja aivan ihanasti koristeltu pöytä. Tietenkin synttäripöytäkin oli upea, varsinkin kun oli lapsen synttärit niin oli ilmapalloja ja glitteriä ja vaikka mitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti