Lihattoman lokakuun tulokset

Osallistuin sitten tähän puolivahingossa liikkeelle lähteneeseen kansanliikkeeseen ja olin lokakuun syömättä lihaa. En syönyt myöskään kalaa (tästä en ollut tiukka jos sitä jossain oli tarjolla eikä kasvisvaihtoehtoa ollut) enkä kananmunia. Maitoa ja muita maitotuotteita annoin luvan itselleni vetää, koska en nyt sentään täysvegaania pystyisi mitenkään toteuttamaan. Ensimmäisen kahden viikon jälkeen tuli tiukka hetki, kun oli tullut vähän hörpittyä viikonloppuna juomaa ja aamulla olikin sitten semmoinen rasvasen lihanhimo, että pahaa teki. Mutta niin vain taistelin ja hain kaupasta kasvispakastepizzan. Selvisin tästä siis. Sain myös hyvää tukea tuosta Facebookin lihaton lokakuu ryhmästä, josta sain myös aivan loistavia kasvisruokareseptejä. Nythän osa on vissiin tehty kirjaseksikin, pitääpä katsoa riittäisikö itselle yksi kopio sieltä.
Tämä olikin ainut kerta, kun oli oikeasti vaikeaa. Kaksi kertaa koko kuun aikana söin lihaa, se tapahtui viime viikonloppuna synttärijuhlien merkeissä ja sekin oli poroa, joka nyt täällä asuessa oli ainakin sitä lähituotettua. Aamuruoiksi olin tehnyt jo ennakoivasti pizzaa itselleni johon laitoin soijasuikaleita matkimaan kanaa. Kaveri sanoi, että jos ei tietäs mitä tää on, niin ei olisi kyllä lihattomaksi uskonut. Käytiin kyllä sitten toisena aamuna pizzeriassa lihallisella, joten siinä ihan aito ja oikea lipsahdus omalta suunnalta. Mutta kaikin puolin muuten olen selvinnyt oikein hyvin, olo on kevyempi ja iltanapostelu on jäänyt kokonaan pois. Ja makeanhimo on kadonnut sekä sipsejä ei tee yhtään mieli. Olen myös oppinut juomaan vettä enemmän, sillä tuo kuitupitoinen ruokavalio vaatii sitä ja se tekee kyllä hyvän olon kun oikeasti juo vettä. Lihannäköisyydestä pitää mainita vielä se, että itsekin hämmästyin, kun tein soijarouhepihvejä yhtenä päivänä ja en olisi erottanut niitä ulkonäöltään jauhelijapihveistä ollenkaan. Aivan täysin samannäköisiä, mutta väitänpä, että paremman makuisia.

Ne kaikki, jotka ovat tässä vitsailleet, että kun marraskuun ensimmäinen koittaa niin syön kaikkea lihaa mikä vaan ikinä on tarjolla ovat väärässä. Ei ensinnäkään tee edes mieli, koska tekemäni kasvisruoat ovat olleet yksinkertaisesti parempia, kuin mikään mitä lihasta olen koskaan saanut tehtyä, lukuunottamatta ehkäpä lohta. Lihaa aion toki syödä tulevaisuudessa, mutta määrä tulee olemaan huomattavasti pienempi ja se mitä syön lihana tulee olla jollain tapaa luomua tai lähituotettua edes. Jos syö harvemmin, on sitten varaa ostaa sitä hieman eettisemmin tuotettua lihaa hemmotteluhetkiin. En halua koskea minkäännäköisessä rahapulassakaan enää 1,50€ kanankoipiin. Niin kuin olen aina sanonut, kun niitä olen ostanut, niin näkyyhän niissä  raipanjäljet vielä. Enkä ala miksikään aktivistiksi, en, mutta sen sanon, että jos 1,50€ saa neljä isoa ja pulleaa kanankoipea niin tuotantotavassa on jotain pielessä. Ne linnut syötetään siellä täyteen kemikaaleja, että niistä tulee isoja ja pulleita nopeasti, että saadaan äkkiä kauppaan meidän syötäviksi. Ja miten ne kemikaalit vaikuttaa ihmisiin, sitä ei kukaan suostu myöntämään, koska rahantavoittelu on etusijalla. Sanoisinpa, että jos oma oloni on näin loistava lihattoman kuukauden jälkeen niin ei ne kemikaalit mitään hyvää ainakaan tee.

Mutta näihin ajatuksiin ja tunnelmiin tällä kertaa. Ei muuta kuin soijarouhepihvit pannulle ja nauttimaan!