Maanantaina tuli sitten siirrätettyä tavarat kämppiksen ystävällisellä autokyytillä idästä länteen. Huone eli makuuhuone on ihan elettävä, eihän tässä tarvitse kuin kuukausi selvitäkään. Kämppis on ihan ok, ehkä kestän sitäkin jotenkin kuukauden. Koira on sentään mukava. Asuinalueena tämä ontuu pahasti, koska on suunniteltu turisteille ei normaaleille ihmisille eli infrastruktuuri ei tue normaalia asumista ollenkaan. Kauppa on kaukana ja sekin on kämänen, pankkimaatti vieläkin kauempana jne. Mutta ehkä tätäkin jaksaa kuukauden. Tänään kun tulin kotiin niin oli sitten vedet hajonnu eli käymme tuossa mystisesti tyhjillään olevassa naapuriasunnossa vessassa ja suihkussa jne. mihin nyt vettä yleensä tarvitsee. Ei mitään tietoa kauanko kestää, mutta jos saksalainen sanoo et joku tulee joskus katsomaan niin lyön vetoa että menee koko kesäkuu. No eipä siinä, ehkä tätäkin jaksaa sen kuukauden. DHL hukkas mun nettitikku lähetyksen ja maksan tällä hetkellä liittymästä jota mulla ei ole ja käytän kämppiksen tikkua aina kun voin joka on onneksi melkein jatkuvasti vapaa. Ehkä tämänkin kanssa vielä voi sen kuukauden elää. Ja ehkä senkin takia tässä voi sen kuukauden olla, että viikossa menee kuitenkin 2-3 päivää muualla aina niin sekin helpottaa.
Otin pikkuisen sivuduunin itelleni freelance-kirjoittajana kokeilumielessä. Mistäs sitä tietää jos vaikka tykkäisin siitä niin, että alkais tehdä vähän laajemminkin. Nyt lupaudun max. 3000 sanaan/viikko. Aiheet menee todella laidasta laitaan ja aiheeksi tulee vain otsikko eli pitää todella miettiä mistä näkökulmasta edes lähtee kirjoittamaan. Tällä hetkellä pitäis kirjottaa 200 sanaa per festivaali viidestä eri tapahtumasta. Ihan ok pikku lisätienesti.
Viikonloppuna sitten sunnuntaina Filmbörse eli Euroopan suurin elokuvakeräily-tapahtuma. Paul on jo varannut 250 euroa blu ray-harvinaisuuksia varten ja itse menen seuraksi ja pitää sitä varmaan jotain ostaakin dvd:nä. Tatuointiliikkeessä käytiin lauantaina ja oli ihan hauska kokemus, vaikka katsoikin vaan vierestä. Huomasin, että Paulilla meinas taju lähteä ekan parin minuutin aikana, varmaan jännityksen takia lähinnä kun siinä kesti hetki ennen ku saatiin koneet kasattua, mutta hyvin se kasas ittensä ja sitten ei ollutkaan enää ongelmia n. 1,5h session aikana. Voi olla, että mua jännitti enemmän ku sitä loppuviimeksi. Mutta kuvasta tuli nätti ja on parantunu jo ihan hyvin vaikka diabeetikoilla se voikin kauemmin kestää.
Sitä on alkanu taas miettiä, että pitäis ehkä opiskella jotain. Ei sinänsä huvita, mutta jotenkin nämä nykyisellä paperilla saatavat mahdollisuudet houkuttavat hetki hetkeltä vähemmän. Voi olla, että kyse on taas jostain vaiheesta joka menee viikossa ohi, mutta tällä hetkellä vähän ehkä harmittaa jopa, että en aikoinaan vaan kuunnellut itteäni enemmän ja yrittäny päästä musiikkituotannon puolelle opiskelemaan. Ei sillä, ei sielläkään töitä ole, mutta ainakin oma mielenkiinto olis ihan toista luokkaa. No jaa, pitää katsoa, ehkä joskus.
Eipä muuta kuin viikonloppua odotellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti